- Sanakirjassa
- Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan kalsea yhteydessä
- Slangissa
- 1900 lähtien
- Vastineita
- karjala
Äänt. läheisiä (ainakin osittain ? ← suomi, karjala) deskr.-sävyisiä sanoja ovat pohjoissaame gālšâs (piitimensaame luulajansaame) ’kylmä (ilma)’, N goalšâs ’tyly, kylmä’, goalˈšo ’viileys, kylmyys’, inarinsaame koalššu ’pakkasviima’, koltansaame kŏă´lšĕ (kildininsaame turjansaame) ’kylmähkö kevätsää’, luulajansaame kuoltjē ’kylmä tuiskuinen pohjoistuuli’ ja pohjoissaame galčos ’kylmä (et. tuuli kesällä); jäykkä, kova, taipumaton’. Vertaa kalea.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kaĺtšakka, ‑o ’kova, karkea, hauras’, kaĺtšakoittuo, kaĺtšistuo ’kovettua, jäykistyä (esimerkiksi nahka)’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
galsa ’kylmä’; myös kalsa, kaltsa
sanaryväs, jossa on aineksia murteista, esimerkiksi kalsea (länsimurt.), kalsa (et. itämurt.); kalea (1823; lähisukukielten vastineita inkeroinen kale, karjala kalie ’kolea’) sekä toisaalta myös ruotsin sanasta kall (muinaisruotsi kalder, muinaisnorja eli muinaislänsiskandinaavi kaldr, englanti cold jne.) ’kylmä’.
Johdoksia: galsis, kalsis, galis, kalis ’kylmä, vilu’, galsenkka, kalsenkka ’kylmäkkö’