kal­si

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kallellaan ’kallistuneena, (pystysuuntaan nähden) vinossa, viistossa’

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *halþa-z)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kallas yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Lähtökohta: ← germaaninen *halþa-z (→ muinaisnorja hallr ’kalteva, viettävä (rinne)’), josta kallas; *halþīn- (→ gootti halþei, muinaisyläsaksa haldi: uo-haldi ’rinne’, saksa murt. häldi ’kaltevuus, viettävyys’), josta *kalsi.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkallas ’törmä, penger’, kalla ’kalteva’, kallallē ’kallelleen’, kallistua ’kallistua, taipua’
karjalakallellah, ‑lleh, kallalleh ’kallellaan, ‑lleen’, kallata, kallistoa ’kallistaa, kumota’, kallistuo ’kallistua’, kallates ’viettävä, kalteva’
lyydikaldaududa ’kallistua, mennä kallelleen’, kautoi ’kalttoon, vinoon’
–? vepsä kaĺt́ĺi ’kautta, sivu, pitkin’
vatjakalle̮z (g. kallā) ’(jyrkkä) rantapenger’, kalttoza ’loiva’
virokallas (g. kalda) ’äyräs, rantapenger, jyrkkä ranta’, kallak ’rinne’, kalduda ’kallistua, taipua’

(suomi → kildininsaame kā̀lᴅă ’kalteva’)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalsi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalsi