kal­las

substantiivi/ˈkɑlːɑs/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kal-las (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 8 205. yleisin sana

Merkitykset

  1. äyräs, pengerOtan joulukuusen tienkaltaalta.
  2. harvinainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

KALLAS, AINO: Synt. 1878. Julkaissut: Lauluja ja ballaadeja, Kirsti, Meren takaa I-II, Ants Raudjalg, Lähtevien laivojen kaupunki, Seitsemän, Suljettu puutarha, Tähdenlento, y.m.
— tekijä Usea, Kuinka meistä tuli kirjailijoita
Vaikka harjoitusaika oli lyhyt ja sangen riitainen Simmin ja minun temperamenttini vuoksi, niin kuulemma menestyimme hyvin, ja Aino Kallas tutustui minuun näyttelijättärenä eikä tahtonut uskoa, että olin vain hänen miehensä oppilas tyttökimnaasista.
— Hella Wuolijoki, Koulutyttönä Tartossa vuosina 1901-1904
Kallas tutki perusteellisesti aihetta käsittelevä lähdemateriaalia, vaikka osasi englantia huonosti.
— Wikipedia: Seitsemän (novellikokoelma)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kallas lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tästä toisesta avioliitosta on syntyisin loistelias kirjailijamme Aino Kallas.
— Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani
Elämä Kotitausta Aino Kallas syntyi suomalaiseen älymystöön kuuluvaan Krohnin perheeseen.
— Wikipedia: Aino Kallas
Kirjailija Aino Kallas sai Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon.
— Wikipedia: 1953

Etymologia

1kallas1 – äyräs, penger, reuna

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *halþa-z)
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
Kaakkois-Suomi Inkerinmaa, paikoin Häme Kainuu Peräpohja
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Lainalähde: ← germaaninen *halþa-z (→ muinaisnorja hallr ’kalteva, viettävä (rinne)’), josta kallas; *halþīn- (→ gootti halþei, muinaisyläsaksa haldi: uo-haldi ’rinne’, saksa murt. häldi ’kaltevuus, viettävyys’), josta *kalsi.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkallas ’törmä, penger’, kalla ’kalteva’, kallallē ’kallelleen’, kallistua ’kallistua, taipua’
karjalakallellah, ‑lleh, kallalleh ’kallellaan, ‑lleen’, kallata, kallistoa ’kallistaa, kumota’, kallistuo ’kallistua’, kallates ’viettävä, kalteva’
lyydikaldaududa ’kallistua, mennä kallelleen’, kautoi ’kalttoon, vinoon’
–? vepsä kaĺt́ĺi ’kautta, sivu, pitkin’
vatjakalle̮z (g. kallā) ’(jyrkkä) rantapenger’, kalttoza ’loiva’
virokallas (g. kalda) ’äyräs, rantapenger, jyrkkä ranta’, kallak ’rinne’, kalduda ’kallistua, taipua’

(suomi → kildininsaame kā̀lᴅă ’kalteva’)

Samaa juurta olevia sanoja

2kallas2 – vainaja, kuollut; raato; vanhus, ukko

Vanhin tieto
1706
Levinneisyys
Pohjois-Suomi
  1. suomikallas
  2. ? saamegalles ’ukko, vanha mies’
  3. skandinaavinen*karlaz vertaa nykyruotsi karl, murt. kall ’mies, aviomies’, nykynorja kar ’mies’, kall ’vanhus’

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.bank
  • ruotsibank
  • saksaUfer
  • ranskarive
  • venäjäберег
  • virokallas

Englanninkieliset vastineet

  • bank

Esiintymistiheys

18 877 esiintymää · 7.2 / milj.

Suomi24
5.9
Sanomalehdet
4.0
Aikakauslehdet
37.0
Wikipedia
4.0
Reddit
1.6
Tekstitykset
8.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

Yleisimmät: kaltaista 53 % · kallas 45 % · kaltaisiin 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlːɑs

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kallas. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kallas