kalt­to

adjektiivi/ˈkɑltːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kalt-to (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)vinossa oleva, kiero tai vääntynyt
  2. (murteellinen)huono tai kelvoton

Esimerkkilauseet

Silloin astui päällikön eteen hyvin vanha ja kuivettunut mies, heimon noita, Kaltto, joka hiljaa kuiskaillen puhui; hän esitti, että olisi kysyttävä hengiltä, mikä mies hän on, ja siksi aikaa mies olisi vangittava.
— Kaarlo Hänninen, Arjak heimonsa viimeinen
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, sai tuosta elelemähän alla varjon vanhempien; ei saanut älyämähän, miehen mieltä ottamahan, kun oli kaltoin kasvateltu, tuhmin lasna tuuiteltu luona kalton kasvattajan, tuon on tuhman tuuittajan.
— Eino Leino, Kalevala näyttämöllä
Indus -kulttuurin kieli, jota joskus kutsutaan nimellä mleccha, saattoi olla myös nihalin, nahalin eli kalton sukulainen.
— Wikipedia: Indus-kulttuuri

Etymologia

1kaltto1 – kalteva; nurja, paha

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *halþa-z)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kallas yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Lähtökohta: ← germaaninen *halþa-z (→ muinaisnorja hallr ’kalteva, viettävä (rinne)’), josta kallas; *halþīn- (→ gootti halþei, muinaisyläsaksa haldi: uo-haldi ’rinne’, saksa murt. häldi ’kaltevuus, viettävyys’), josta *kalsi.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkallas ’törmä, penger’, kalla ’kalteva’, kallallē ’kallelleen’, kallistua ’kallistua, taipua’
karjalakallellah, ‑lleh, kallalleh ’kallellaan, ‑lleen’, kallata, kallistoa ’kallistaa, kumota’, kallistuo ’kallistua’, kallates ’viettävä, kalteva’
lyydikaldaududa ’kallistua, mennä kallelleen’, kautoi ’kalttoon, vinoon’
–? vepsä kaĺt́ĺi ’kautta, sivu, pitkin’
vatjakalle̮z (g. kallā) ’(jyrkkä) rantapenger’, kalttoza ’loiva’
virokallas (g. kalda) ’äyräs, rantapenger, jyrkkä ranta’, kallak ’rinne’, kalduda ’kallistua, taipua’

(suomi → kildininsaame kā̀lᴅă ’kalteva’)

2kaltto2 – iljanne, jäinen kohta tiessä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kalto yhteydessä
Vastineita
saame

Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää on esitetty (samasta lähteestä kuin kalla, katso tätä).

Vertaa myös kalea.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

saameguolˈdo (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’pilveksi nouseva kevyt lumipyörre, lumimyrsky’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

397 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: kaltoin 93 % · kalton 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑltːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaltto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaltto