1kaltto1 – kalteva; nurja, paha
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *halþa-z)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kallas yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohta: ← germaaninen *halþa-z (→ muinaisnorja hallr ’kalteva, viettävä (rinne)’), josta kallas; *halþīn- (→ gootti halþei, muinaisyläsaksa haldi: uo-haldi ’rinne’, saksa murt. häldi ’kaltevuus, viettävyys’), josta *kalsi.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kallas ’törmä, penger’, kalla ’kalteva’, kallallē ’kallelleen’, kallistua ’kallistua, taipua’ |
|---|---|
| karjala | kallellah, ‑lleh, kallalleh ’kallellaan, ‑lleen’, kallata, kallistoa ’kallistaa, kumota’, kallistuo ’kallistua’, kallates ’viettävä, kalteva’ |
| lyydi | kaldaududa ’kallistua, mennä kallelleen’, kautoi ’kalttoon, vinoon’ |
| – | ? vepsä kaĺt́ĺi ’kautta, sivu, pitkin’ |
| vatja | kalle̮z (g. kallā) ’(jyrkkä) rantapenger’, kalttoza ’loiva’ |
| viro | kallas (g. kalda) ’äyräs, rantapenger, jyrkkä ranta’, kallak ’rinne’, kalduda ’kallistua, taipua’ |
(suomi → kildininsaame kā̀lᴅă ’kalteva’)