- Alkuperä
- Lainasana (venäjä: ‑nik)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan niekka yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: ← venäjä ‑nik (johdin): mjasník ’teurastaja’ (mjáso ’liha’), čájnik ’teekannu’ (čaj ’tee’) jne. (suomi ie:llinen muoto ehkä tullut aunuksenkarjala murteiden välityksellä; suomi → pohjoissaame ‑niekˈke ’‑mestari’, luulajansaame ‑niehkkē ’‑omistaja’: hästan. ’hevosen omistaja’.)
vanh. kirjak. ja murt. joskus itsenäisenä sanana: ’mestari, asiantuntija, taitaja, taituri, taiteilija’, esimerkiksi (Gan 1787) »Njekat neuwwoisa monisa» ’monitaitoiset, monineuvoiset’, (Gan 1784) »Hesiodus - - on näitten niekka» ’näiden taitaja, sommittelija’
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | ‑ńikka, ‑ńiekku: tiedońikka, t́iedoińiekku ’tietäjä’ |
|---|---|
| lyydi | ‑ńik(ke̮), ‑niekke̮: t́iedoińik(ke̮), tieduoiniekke̮ ’(taikain ym.) tietäjä, noita’ |
| vepsä | ‑nik, ‑ńik: kivinik ’kivityömies’, abuńik ’auttaja, avustaja’ |
| vatja | ‑nikka: apinikka ’avustaja’, tȫnikka ’työntekijä, työmies; uuttera’, vokkinikka ’sorvari’ (vokki ’rukki’) |
| viro | ‑nik: lihunik ’teurastaja’, kodanik ’porvari, kansalainen’ |