pan­ka­niek­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

11 kirjainta

sisältää sanat: panka + niekka

Merkitys

  1. pärekori

Etymologia

Sanakirjassa
Yhdyssana, käsitellään sanan panka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 6 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (12 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpaŋka ’(astian, silmälasien) sanka’
karjalapanka ’sanka, kahva, kädensija; jk muu kaaren muotoinen esine tai sen osa’, pohjois- eli vienankarjala pankaine ’poron päitsihihna’, pankottoa ’panna porolle päitset päähän’, pankaset ’korvarenkaat’, pankistuo ’taipua, mennä kaarelle’
lyydipaŋg(e̮) ’sanka’, paŋgaŋkeraine̮ ’sangallinen’, paŋgaińe ’korvarengas’
vepsäpaŋg ’sanka, kahva’, paŋgāne (demin.)
vatjapaŋka ’sanka’
viromurt. pang ’sama merkitys’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamebagˈge ’poron, hevosen, lehmän päitset’
–? ersämordva paŋgo, mokšamordva paŋga ’mordvalaisnaisen pukuun kuuluva päähine’
–? itämansi pōχ-kɔ̈̄ləj, länsimansi pɔ̄χ-k˳āliγ ’ohjakset’ (kɔ̈̄ləj, k˳āliγ ’nuora, köysi’)
–? nenetsi paŋk
enetsipoggo, foggo
nganasanifónka
selkuppipaq, pāŋka, paŋ
kamassipaŋa, pə̑ŋa
koibaalipoŋa ’kahva, kädensija, varsi’

. suomi karjala sanan merk. ’poron päitset’ todennäköisesti ← saame, josta lienee myös venäjä murt. pánga ’kiinnityshihna poron kellossa’. Katso myös panki, pankku.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähtökohta: ← venäjä ‑nik (johdin): mjasník ’teurastaja’ (mjáso ’liha’), čájnik ’teekannu’ (čaj ’tee’) jne. (suomi ie:llinen muoto ehkä tullut aunuksenkarjala murteiden välityksellä; suomi → pohjoissaame ‑niekˈke ’‑mestari’, luulajansaame ‑niehkkē ’‑omistaja’: hästan. ’hevosen omistaja’.)

vanh. kirjak. ja murt. joskus itsenäisenä sanana: ’mestari, asiantuntija, taitaja, taituri, taiteilija’, esimerkiksi (Gan 1787) »Njekat neuwwoisa monisa» ’monitaitoiset, monineuvoiset’, (Gan 1784) »Hesiodus - - on näitten niekka» ’näiden taitaja, sommittelija’

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala‑ńikka, ‑ńiekku: tiedońikka, t́iedoińiekku ’tietäjä’
lyydi‑ńik(ke̮), ‑niekke̮: t́iedoińik(ke̮), tieduoiniekke̮ ’(taikain ym.) tietäjä, noita’
vepsä‑nik, ‑ńik: kivinik ’kivityömies’, abuńik ’auttaja, avustaja’
vatja‑nikka: apinikka ’avustaja’, tȫnikka ’työntekijä, työmies; uuttera’, vokkinikka ’sorvari’ (vokki ’rukki’)
viro‑nik: lihunik ’teurastaja’, kodanik ’porvari, kansalainen’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pankaniekka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pankaniekka