- Sanakirjassa
- Yhdyssana, käsitellään sanan panka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 6 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (12 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | paŋka ’(astian, silmälasien) sanka’ |
|---|---|
| karjala | panka ’sanka, kahva, kädensija; jk muu kaaren muotoinen esine tai sen osa’, pohjois- eli vienankarjala pankaine ’poron päitsihihna’, pankottoa ’panna porolle päitset päähän’, pankaset ’korvarenkaat’, pankistuo ’taipua, mennä kaarelle’ |
| lyydi | paŋg(e̮) ’sanka’, paŋgaŋkeraine̮ ’sangallinen’, paŋgaińe ’korvarengas’ |
| vepsä | paŋg ’sanka, kahva’, paŋgāne (demin.) |
| vatja | paŋka ’sanka’ |
| viro | murt. pang ’sama merkitys’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | bagˈge ’poron, hevosen, lehmän päitset’ |
|---|---|
| – | ? ersämordva paŋgo, mokšamordva paŋga ’mordvalaisnaisen pukuun kuuluva päähine’ |
| – | ? itämansi pōχ-kɔ̈̄ləj, länsimansi pɔ̄χ-k˳āliγ ’ohjakset’ (kɔ̈̄ləj, k˳āliγ ’nuora, köysi’) |
| – | ? nenetsi paŋk |
| enetsi | poggo, foggo |
| nganasani | fónka |
| selkuppi | paq, pāŋka, paŋ |
| kamassi | paŋa, pə̑ŋa |
| koibaali | poŋa ’kahva, kädensija, varsi’ |
. suomi karjala sanan merk. ’poron päitset’ todennäköisesti ← saame, josta lienee myös venäjä murt. pánga ’kiinnityshihna poron kellossa’. Katso myös panki, pankku.
Lähtökohta: ← venäjä ‑nik (johdin): mjasník ’teurastaja’ (mjáso ’liha’), čájnik ’teekannu’ (čaj ’tee’) jne. (suomi ie:llinen muoto ehkä tullut aunuksenkarjala murteiden välityksellä; suomi → pohjoissaame ‑niekˈke ’‑mestari’, luulajansaame ‑niehkkē ’‑omistaja’: hästan. ’hevosen omistaja’.)
vanh. kirjak. ja murt. joskus itsenäisenä sanana: ’mestari, asiantuntija, taitaja, taituri, taiteilija’, esimerkiksi (Gan 1787) »Njekat neuwwoisa monisa» ’monitaitoiset, monineuvoiset’, (Gan 1784) »Hesiodus - - on näitten niekka» ’näiden taitaja, sommittelija’
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | ‑ńikka, ‑ńiekku: tiedońikka, t́iedoińiekku ’tietäjä’ |
|---|---|
| lyydi | ‑ńik(ke̮), ‑niekke̮: t́iedoińik(ke̮), tieduoiniekke̮ ’(taikain ym.) tietäjä, noita’ |
| vepsä | ‑nik, ‑ńik: kivinik ’kivityömies’, abuńik ’auttaja, avustaja’ |
| vatja | ‑nikka: apinikka ’avustaja’, tȫnikka ’työntekijä, työmies; uuttera’, vokkinikka ’sorvari’ (vokki ’rukki’) |
| viro | ‑nik: lihunik ’teurastaja’, kodanik ’porvari, kansalainen’ |