viu­lu­niek­ka

substantiivi/ˈʋiu̯luˌnie̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viu-lu-niek-ka (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: viulu + niekka

Merkitys

  1. viulunsoittaja

Esimerkkilauseet

Siten jatkettiin pitkät ajat, mutta kun Riko vihdoin lakkasi soittamasta, huusivat ylioppilaat: "Jatka, viuluniekka, älä lakkaa!" ja viskasivat hänelle pieniä rahoja, joita Rikolle karttui lakkiin koko kasa.
— Johanna Spyri, Pieni italialainen
Oh, hän, Viuluniekkako! Kuinka hän voisi hoitaa taloa ja vielä velkaantunutta ja köyhää!
— Joel Lehtonen, Paholaisen viulu
Hänen tekninen taituruutensa oli niin häkellyttävää, että kuulijat arvelivat hänen solmineen liiton paholaisen kanssa; tästä johtuu nimitys "paholaisen viuluniekka".
— Wikipedia: Niccolò Paganini

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viuluniekka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän oli kuuluisa viuluniekka ja oli ollut konserttimestarin oppilas, vieläpä tämän kaikkein paras oppilas.
— Marika Stjernstedt, Neiti Liwin
Herra viuluniekka, soittakaa uudelleen tuo 'Koti, koti armas' ...
— Jack London, Jerin veli
Mutta hyvin hän kuitenkin soitti, nuori Viuluniekka.
— Joel Lehtonen, Paholaisen viulu
Ja Seelian otsa kohosi ihaillun Viuluniekan kanssa kulkiessa ylpeäksi ja silmät kimalsivat riemukkaan syvinä.
— Joel Lehtonen, Paholaisen viulu

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (venäjä: ‑nik)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan niekka yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Lainalähde: ← venäjä ‑nik (johdin): mjasník ’teurastaja’ (mjáso ’liha’), čájnik ’teekannu’ (čaj ’tee’) jne. (suomi ie:llinen muoto ehkä tullut aunuksenkarjalan murteiden välityksellä; suomi → pohjoissaame ‑niekˈke ’‑mestari’, luulajansaame ‑niehkkē ’‑omistaja’: hästan. ’hevosen omistaja’.)

vanh. kirjak. ja murt. joskus itsenäisenä sanana: ’mestari, asiantuntija, taitaja, taituri, taiteilija’, esimerkiksi (Gan 1787) »Njekat neuwwoisa monisa» ’monitaitoiset, monineuvoiset’, (Gan 1784) »Hesiodus - - on näitten niekka» ’näiden taitaja, sommittelija’

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala‑ńikka, ‑ńiekku: tiedońikka, t́iedoińiekku ’tietäjä’
lyydi‑ńik(ke̮), ‑niekke̮: t́iedoińik(ke̮), tieduoiniekke̮ ’(taikain ym.) tietäjä, noita’
vepsä‑nik, ‑ńik: kivinik ’kivityömies’, abuńik ’auttaja, avustaja’
vatja‑nikka: apinikka ’avustaja’, tȫnikka ’työntekijä, työmies; uuttera’, vokkinikka ’sorvari’ (vokki ’rukki’)
viro‑nik: lihunik ’teurastaja’, kodanik ’porvari, kansalainen’

Esiintymistiheys

30 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iekːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viuluniekka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viuluniekka