ka­rau­tel­la

verbi/ˈkɑrɑu̯telːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-rau-tel-la (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: karauttaa

Merkitys

Esimerkkilauseet

Mutta ajomies, nuori, terhakka renkipoika, ei välittänyt väkijoukon pilkkapuheista, vaan ajaa karautteli täyttä laukkaa palopaikkaa kohti.
— Arvi Järventaus, Taivaallinen puuseppä
"Otaksun, että olemme kaikki täällä ystäviä", sanoi herra Pickwick kurkkuaan karautellen ja katsellen harvasanaista, myrtyneen näköistä miestä, joka oli pullean hevosen ja vaunujen ajomies.
— Charles Dickens, Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit II
Korskea Kalevanpoika Sodan keskehen karasi, Taajimpahan tappeluhun, Hyppähytteli hevosta, Kallista karautteli Päälle uljainten urosten; Murhamiekkansa kalisi, Tulirauta tuiskaeli, Kalpa surmaa sirotti.
— Kosti Raitio, Kalevipoeg

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan karautella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Työnsi sitten kolistellen venheen vesille ja kurkkuaan karautellen meloi ruohistoon.
— Veikko Korhonen, Ampiaispesä

Etymologia

karauttaa + johdin -ele

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

84 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin karautella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkarauttelenkarauttelinolen karautellutolin karautellut
sinäkarautteletkarauttelitolet karautellutolit karautellut
hänkarautteleekarauttelion karautellutoli karautellut
mekarauttelemmekarauttelimmeolemme karautelleetolimme karautelleet
tekarauttelettekarauttelitteolette karautelleetolitte karautelleet
hekarauttelevatkarauttelivatovat karautelleetolivat karautelleet
passiivikarautellaankarauteltiinon karauteltuoli karauteltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarauttelisinolisin karautellut
sinäkarauttelisitolisit karautellut
hänkarauttelisiolisi karautellut
mekarauttelisimmeolisimme karautelleet
tekarauttelisitteolisitte karautelleet
hekarauttelisivatolisivat karautelleet
passiivikarauteltaisiinolisi karauteltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkarauttele—
hänkarautelkoonolkoon karautellut
mekarautelkaamme—
tekarautelkaa—
hekarautelkootolkoot karautelleet
passiivikarauteltakoonolkoon karauteltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarautellenlienen karautellut
sinäkarautelletlienet karautellut
hänkarautelleelienee karautellut
mekarautellemmelienemme karautelleet
tekarautellettelienette karautelleet
hekarautellevatlienevät karautelleet
passiivikarauteltaneenlienee karauteltu

Infinitiivit

1. infinitiivikarautella
1. inf. pitkä muotokarautellakseen
2. inf. inessiivikarautellessa
2. inf. inessiivi, passiivikarauteltaessa
2. inf. instruktiivikarautellen
3. inf. inessiivikarauttelemassa
3. inf. elatiivikarauttelemasta
3. inf. illatiivikarauttelemaan
3. inf. adessiivikarauttelemalla
3. inf. abessiivikarauttelematta
3. inf. instruktiivikarautteleman
4. infinitiivikarautteleminen
5. infinitiivikarauttelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikarautteleva
Passiivin 1. partisiippikarauteltava
Aktiivin 2. partisiippikarautellut
Passiivin 2. partisiippikarauteltu
Agenttipartisiippikarauttelema
Kieltopartisiippikarauttelematon

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karautella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karautella