- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan karhu yhteydessä
- Slangissa
- 1920 lähtien
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Sana on todennäköisesti demin.-johd. ja kuuluu karhea sanueeseen (katso tätä). Nimitys lienee alkuaan kiertoilmaus — sellaisiahan karhusta on paljon — ja perustuu karhun turkin karkeuteen. suomi karhu merk:ssä ’velkoja’ ja v. karhuta ovat käännöslainoja, vertaa ruotsi (jo 1700-l. puolivälissä) björn ’velkoja’, björna ’karhuta saataviaan’; myös saksassa karhu yhdistetään velkoihin: einen Bären anbinden ’sitoa karhu; tehdä velkaa’, einen Bären losbinden ’irrottaa karhu; maksaa velka’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | karhu |
|---|---|
| karjala | (etupäässä kansanr., muuten harv.) karhu |
| vatja | karu, kreevini karru |
| viro | karu, eteläviro kahr (metat.), karo ’karhu’ |
| liivi | karū (salakieltä, ← viro) ’sama merkitys’ |
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
karhuta ’periä velkoja’
käännöslaina ← ruotsi björna ’sama merkitys’ (björn ’karhu’) saksan mallin mukaan; einen Bären anbinden ”sitoa karhu” = ’ottaa velkaa’, einen Bären losbinden ”irrottaa karhu” = ’maksaa velkansa’.
Lue myös Kotuksen kirjoitus karhu.