kar­jah­del­la

verbi/ˈkɑrjɑhdelːɑˣ/
Jaa

Johdettu sanoista: karjua, karjahtaa

Merkitys

  1. päästää toistuvasti lyhyt, voimakas huuto matalalla, yleensä särjetyllä, äänellä

Etymologia

frekventatiivimuoto verbistä karjahtaa

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Sisältä kuului huutoa ja naurua, ja joku humalainen ääni karjahteli': "Noin minä, pojat... noin minä, pojat...!" Siellä tuntui käyvän paininrysy.
— Arvi Järventaus, Rummut
Keväthölskeeseensä joutui tyyni Loimijokikin ja ujutteli tulvavetensä kohti Kokemäkeä, jossa Pahdingin ja Lammaisten kosket karjahtelivat, syöksyivät suvantoihinsa ja painuivat välkeänä kymenä kohti Teljän kauppalinnaa.
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö II
Korvahyljeurokset ääntelevät voimakkaasti haukkuen, muristen, karjahdellen ja "hirnuen".
— Wikipedia: Eväjalkaiset

Esiintymistiheys

701 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67, vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivikarjahdella
Ind. prees. yks. 1.karjahtelen
Ind. imperf. yks. 3.karjahteli
Kond. prees. yks. 3.karjahtelisi
Pot. prees. yks. 3.karjahdellee
Imperat. prees. yks. 3.karjahdelkoon
Akt. 2. partisiippikarjahdellut
Pass. imperf.karjahdeltiin

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit

Lähteet