Asiasanasto.fi

kar­jah­del­laverbi

/ˈkɑrjɑhdelːɑˣ/

Johdettu sanoista: karjua, karjahtaa

Merkitys

  1. 1.päästää toistuvasti lyhyt, voimakas huuto matalalla, yleensä särjetyllä, äänellä

Etymologia

frekventatiivimuoto verbistä karjahtaa

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Sisältä kuului huutoa ja naurua, ja joku humalainen ääni karjahteli': "Noin minä, pojat... noin minä, pojat...!" Siellä tuntui käyvän paininrysy.

Arvi Järventaus, Rummut

Keväthölskeeseensä joutui tyyni Loimijokikin ja ujutteli tulvavetensä kohti Kokemäkeä, jossa Pahdingin ja Lammaisten kosket karjahtelivat, syöksyivät suvantoihinsa ja painuivat välkeänä kymenä kohti Teljän kauppalinnaa.

Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö II

Korvahyljeurokset ääntelevät voimakkaasti haukkuen, muristen, karjahdellen ja "hirnuen".

Wikipedia: Eväjalkaiset

Esiintymistiheys

701 esiintymää, 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67, vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivikarjahdella
Ind. prees. yks. 1.karjahtelen
Ind. imperf. yks. 3.karjahteli
Kond. prees. yks. 3.karjahtelisi
Pot. prees. yks. 3.karjahdellee
Imperat. prees. yks. 3.karjahdelkoon
Akt. 2. partisiippikarjahdellut
Pass. imperf.karjahdeltiin

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit