- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huutaa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lainalähde: Myös skandinaavista alkuperää on esitetty (muinaisgotlanti huti, nykynorja murt. huta ’huutaa, kirkua, meluta’).
Todennäköisesti onomat. sana.
Mahdollisesti suomi → eteläsaame hütt´edh ’ulvoa, haukkua; soimata’, ruotsinsaame huttet ’haukkua (koira)’, ellei tämä ole erill. onomat. sana.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hūtā ’huutaa’ |
|---|---|
| karjala | huutoa ’huutaa’, huuvattoa ’saada huutamaan’ |
| – | vertaa myös viro hüüda ’huutaa’. |