kau­to

substantiivi/ˈkɑu̯to/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kau-to (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. jalkineen päällisosa, joka peittää jalkapöydän

Esimerkkilauseet

Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, hivus keltainen korea, kengän kauto kaunokainen, läksi soitellen seposta, ilon lyöen Ilman mailta, kullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla: suo sorahti, maa järähti, kangas vastahan kajahti Kullervoisen soitantoa, ilkeän ilonpitoa.
— Eino Leino, Kalevala näyttämöllä
Kauto, heimopäällikkö, silmäili savun leikkiä nokisessa laessa, mutta siirsi siitä katseensa seinällä riippuvaan pitkään miekkaan.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa
Kullervo Kalevan poika, 5 Sinisukka äiön lapsi, Sinisukka, hienohelma, Hivus keltanen koria, Kengän kauto kaunokainen, Lähtiäksensä käkesi, 10 Hyvällä ison orilla, Noien neitojen kisahan, Kaunokaisten karkelohon.
— Elias Lönnrot, Mehiläinen 1836

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kauto lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kauta yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: Sanalle on annettu kaksi selitystä, joista kummassakin sitä pidetään germaaninen lainana. Toisen mukaan lähin vertauskohta olisi gootti skauda(raip) ’kengännauha’ ← germaaninen *skauđā, vertaa muinaisnorja skauð ’miekan tuppi jne.’, nykynorja skau(d) ’hevosen esinahka’, nykyruotsi murt. Suomi sköda ’kenkäraja’ (kantaskandinaavi *skauđō → erikseen luulajansaame skuou´tō, skuu´tō, pohjoissaame skuwˈdo ’tuppi, kotelo’).

Toisessa selityksessä lähdetään germaaninen sanueesta *skauta- → gootti skauts tai skaut ’helma, palle’, muinaisnorja skaut ’nurkka, nipukka, kulma; purjeen alanurkka, jalusnuora jne.’, anglosaksi scēat ’kärki, kulma, lieve, uloke’, nykysaksa Schot ’jalus’ (tästä sanueesta → ruotsinsaame skaut, eteläsaame skaavte ’kärki, kulma, nurkka’). Tätä näyttäisi tukevan se, että kaikkien suomi sanojen merkitykset ovat johdettavissa alkumerkityksestä ’kärki’ tai ’kiila’. Sanaa kauto merkityksessä ’puusta koverrettu kirveenterän suojus’ on kuitenkin pidetty muista kauto sanoista erillisenä ja mahdollisesti skandinaavinen-peräisenä, vertaa muinaisnorja skauð (katso yllä). On myös ajateltu, että suomi sanoissa voisi olla yhtyneinä molempien tässä mainittujen germaaninen sanueiden edustajia.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakauto ’jalkineen terän rintakappale, kauto’, kautokenkä ’kenkä, jossa on kauto’
virokaud (g. kaui) ’(purjeen) jalusnuora’.

Esiintymistiheys

25 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑuto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kauto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kauto