keltti
substantiivi/ˈkeltːi/kelt-ti (2 tavua) · 6 kirjainta
Merkitykset
- muinainen kieli, josta ovat vaiheittain kehittyneet nykyiset kelttiläiset kielet
- kuka tahansa edellisten äidinkielinen käyttäjä
- kelttikansan jäsen; kuka tahansa edellisten etninen perillinen niin halutessaan (äidinkielestään riippumatta)Muinaiset keltit keksivät mm. saippuan ja siipiauran.
- (taksonomia)mikä tahansa kelttien heimoon (Mugilidae) kuuluva kelttika­lojen laji tai sellaisen yksilö
- (historia)muinainen kirveen tyyppi, jonka metallisessa terässä ei ollut auk­koa varren kiinnittämistä varten
- suomalainen sukunimi
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Sisään tulevalle Uvaalle: Vie tämä vieras Puonnin Keltin luo, kylläs tiedät?Kaukana näki metsäisten kukkuloiden kohoavan yksitoikkoisena linjana: aina tuo sama Toulvenin iätön näköpiiri, tuo sama taivaanranta, jonka kai keltitkin näkivät, maiseman viimeisten soppien hukkuessa harmaaseen hämärään, sinertäviin vivahduksiin, jotka kallistuivat mustaan.Luiden erikoiset piirteet selitettiin aluksi monin eri tavoin: "barbaariseksi ja villiksi roduksi", vammautuneeksi nykyihmiseksi, venäläiseksi kasakaksi, tai keltiksi.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan keltti lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
Sen alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, ja sitä asuttivat keltit myöhäisrautakaudella.Rooma laajeni Keski - ja Länsi-Euroopassa kelttien alueille ja alisti keltit Irlantia ja Skotlantia lukuun ottamatta.Kelttiläinen uskonto oli muinaisten kelttien harjoittama monijumalinen uskonto.Seleukidit yrittivät kukistaa keltit, koska he pitivät Vähää-Aasiaa osana omaa aluettaan.Etymologia
1keltti1 – arvonimi; liikanimi; sukunimi
2keltti2 – pintakerros; kimpale, paakku
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kelle yhteydessä
- Vastineita
- pohjois- eli vienankarjala
- suomikelle
- ? balttilainenvertaa liettua skìltis ’perunasta, nauriista ym. leikattu viipale’
Toisen, vähemmän todennäköisen selityksen mukaan suomi kelle sanan originaali olisi germaaninen *skeldu-z ’halkaistu puunkappale, lauta, kilpi’.
Katso myös kelsi1.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| pohjois- eli vienankarjala | pohjois- eli vienankarjala kelleš (g. kellekšen) ’keskeltä halkaistun puun puolisko; pintalauta, kelles’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
3keltti3 – keltit ’Euroopassa laajalla asunut indoeurooppalainen kansa, jonka jälkeläisiä ovat mm. iiriläiset ja skotit’; keltti ’tämän kansan muinaiskieli’
- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan celtae ’keltit’, jonka alkuperä on epäselvä.
Liittyvät sanat
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- Mugil
- Celt
- Kelt
Esiintymistiheys
2 237 esiintymää · 0.9 / milj.
Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
2.4
Wikipedia
9.6
Reddit
0.4
Tekstitykset
1.2
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: kelttien 32 % · keltit 29 % · keltti 14 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-eltːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Keltti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keltti