kelt­ti

substantiivi/ˈkeltːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kelt-ti (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. muinainen kieli, josta ovat vaiheittain kehittyneet nykyiset kelttiläiset kielet
  2. kuka tahansa edellisten äidinkielinen käyttäjä
  3. kelttikansan jäsen; kuka tahansa edellisten etninen perillinen niin halutessaan (äidinkielestään riippumatta)Muinaiset keltit keksivät mm. saippuan ja siipiauran.
  4. (taksonomia)mikä tahansa kelttien heimoon (Mugilidae) kuuluva kelttika­lojen laji tai sellaisen yksilö
  5. (historia)muinainen kirveen tyyppi, jonka metallisessa terässä ei ollut auk­koa varren kiinnittämistä varten
  6. suomalainen sukunimi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sisään tulevalle Uvaalle: Vie tämä vieras Puonnin Keltin luo, kylläs tiedät?
— Johannes Linnankoski, Kirot
Kaukana näki metsäisten kukkuloiden kohoavan yksitoikkoisena linjana: aina tuo sama Toulvenin iätön näköpiiri, tuo sama taivaanranta, jonka kai keltitkin näkivät, maiseman viimeisten soppien hukkuessa harmaaseen hämärään, sinertäviin vivahduksiin, jotka kallistuivat mustaan.
— Pierre Loti, Veljeni
Luiden erikoiset piirteet selitettiin aluksi monin eri tavoin: "barbaariseksi ja villiksi roduksi", vammautuneeksi nykyihmiseksi, venäläiseksi kasakaksi, tai keltiksi.
— Wikipedia: Neandertalinihminen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan keltti lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sen alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, ja sitä asuttivat keltit myöhäisrautakaudella.
— Wikipedia: Ptuj
Rooma laajeni Keski - ja Länsi-Euroopassa kelttien alueille ja alisti keltit Irlantia ja Skotlantia lukuun ottamatta.
— Wikipedia: Euroopan historia
Kelttiläinen uskonto oli muinaisten kelttien harjoittama monijumalinen uskonto.
— Wikipedia: Kelttiläinen uskonto
Seleukidit yrittivät kukistaa keltit, koska he pitivät Vähää-Aasiaa osana omaa aluettaan.
— Wikipedia: Galatia

Etymologia

1keltti1 – arvonimi; liikanimi; sukunimi

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kölli yhteydessä
  1. suomikölli
  2. nykyruotsi, muinaisruotsisköld ’kilpi’

Samaa juurta olevia sanoja

2keltti2 – pintakerros; kimpale, paakku

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kelle yhteydessä
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala
  1. suomikelle
  2. ? balttilainenvertaa liettua skìltis ’perunasta, nauriista ym. leikattu viipale’

Toisen, vähemmän todennäköisen selityksen mukaan suomi kelle sanan originaali olisi germaaninen *skeldu-z ’halkaistu puunkappale, lauta, kilpi’.

Katso myös kelsi1.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala kelleš (g. kellekšen) ’keskeltä halkaistun puun puolisko; pintalauta, kelles’

Samaa juurta olevia sanoja

3keltti3 – keltit ’Euroopassa laajalla asunut indoeurooppalainen kansa, jonka jälkeläisiä ovat mm. iiriläiset ja skotit’; keltti ’tämän kansan muinaiskieli’

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä latinan celtae ’keltit’, jonka alkuperä on epäselvä.

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • Mugil
  • Celt
  • Kelt

Esiintymistiheys

2 237 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
2.4
Wikipedia
9.6
Reddit
0.4
Tekstitykset
1.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kelttien 32 % · keltit 29 % · keltti 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eltːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keltti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keltti