1kölli1 – arvonimi; liikanimi; sukunimi
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- etupäässä Satakunta
Lähtökohta: ← nykyruotsi muinaisruotsi sköld ’kilpi’.
köl-li (2 tavua) · 5 kirjainta
Vain paha kölli sai main'ittšemah: itše Gruunuo petti häin kaupoissah.Risto Kölli seurasi hänen mukanaan, sillä olihan hänkin innokas henkivakuutusasian puollustaja.Perunan yleistyessä naurista vielä viljeleviä saatettiin pitää vanhanaikaisina, mihin liittyy Kiikalan asukkaista Varsinais -Suomessa aikoinaan käytetty leikillinen pilkkanimi eli kölli "Kiikalan naurisäijät".Lähtökohta: ← nykyruotsi muinaisruotsi sköld ’kilpi’.
Vertaa murteellinen kölli (etenkin länsimurteet) ’jötikkä, köriläs; murikka, mötikkä’.
855 esiintymää · 0.3 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
Yleisimmät: kölliä 48 % · kölli 38 % · köllin 14 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ølːi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kölli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kölli