suu­te

substantiivi/ˈsuːteˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suu-te (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

Synonyymit

Etymologia

1suute1 – syömättä jäänyt ruoka tai rehu, ladon pohjalle jääneet heinät

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä

(vertaa suutia2), katso erikseen suistaa, suitset, suukko

Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensū ’suu’
karjalasuu, suulas, suulastoa ’suudella’, suuvella (myt.) ’pilata varsinkin kehumalla, kiittämällä tai katsoa pahalla silmällä; suudella’, suuve ’heinät ja oljet, jotka jäävät eläimiltä syömättä’
lyydisū ’(ihmisen, eläimen, kuopan, uunin) suu’
vepsäsu, sū ’suu’
vatjasū ’sama merkitys; etuosa’
virosuu ’suu; aukko’
liivisū ’suu (myös uunin, säkin, joen); kita, aukko’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame tjuvve (ruotsinsaame) ’ruokatorvi; ääni, koiran haukunta (murt.); kurkku; joen uoma’ (LÖ), (tähän ehkä myös pohjoissaame čoddâ (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kurkku, nielu, ruokatorvi’)
marišu: im-šu, imə̑-šu ’neulansilmä’
–? udmurtti śu-: śuez kwaśmɛ ’häntä janottaa (»suunsa kuivuu»)’, śu-kaś ’kalja’
–? komi śu-ke̮ś ’kalja; juoma’, ś. kośmi̮ni̮ ’janottaa’ (kośmi̮ni̮ ’ ’kuivua’)
itämansiitämansi länsimansi pohjoismansi sunt ’(joen, tynnyrin) suu; suuaukko; kynnys’, pohjoismansi sūp ’suu’
unkariszáj, (vanh.) szá ’suu (myös astian, säkin)’, szád ’(esimerkiksi luolan, padan, tynnyrin) suu, ‑aukko; tapinreikä’
–? nenetsi śo ’ruokatorvi; (esimerkiksi pullon) kaula; (joen) suu’
enetsisū, sō, so ’kurkku’
selkuppi(johd.) suolj, sói, soi ’kurkku, kaula; ääni; joen suu’
kamassisoj (johd.) ’kaula, kurkku’.

2suute2 – (viikatteen, kirveen tms.) kiristyskiila

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suutaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Joko johd:ia sanasta suu (katso tätä) tai erillisestä (v)kantasuomi sanasta *śuta (joka on saanut äänt. vaikutusta v:stä suutaa2) = luulajansaame tjåhtē ’kiristyskiila, suude’, tjåhttit ’suudita, kiilata’ sekä mahdollisesti myös saame čutte (~ čuđđe) ’tarinoissa mainittu »†taala» l. vainolainen’, ellei viimemainittu kuulu suomi sota sanan yhteyteen (saame čutte edelleen → venäjä čud ’eräiden itämerensuomi kansojen, aik. virolaisten ja vatjalaisten, myöh. myös pohj.-vepsäläisten nimitys’ (→ suomi tšuudi ’sama merkitys’), johd. čuhná ’suomalainen tai virolainen (pejorat.)’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensūtā (prs. sūvvan) ’lyödä suuteet esimerkiksi viikatteen niteen tiukentamiseksi’, (kervehen ’kirveen’) sūin (g. sūtimen) ’suude’, sūvve: (viikatteen) sūtēt ’sama merkitys’
karjalasuuvita ’kiilata, tilkitä, tukkia’, suuve ’suude, kiila’
viromurt. suue, suudi, suumes (g. suudme) ’kiila’, (Wied) suie, sui(d)me, suias ’sama merkitys’, suiata, suudata ’kiilata, kiristää kiilalla’.

3suute3 – suuttumus, kyllästyminen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suuttua yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

Lähtökohta: Sanaa on toisaalta pidetty (epävarmana) skandinaavinen lainana, vertaa muinaisnorja sút ’suru, murhe, huoli; sairaus’, nykynorja sut ’valitus, suru, rauhattomuus, huoli, huolenpito’, johd. muinaisnorja sýta ’aiheuttaa surua, vaivata, surra jtak, välittää, huolehtia jstak’, nykynorja syte, syta ’huolehtia, olla huolissaan tai rauhaton, valittaa, esittää valituksia; hankkia’, muinaisruotsi nykyruotsi murt. syta ’huolehtia, olla huolissaan’. Vertaa syytinki.

Mahdollisesti samaa pesyettä kuin suu (katso tätä), jolloin suuttua verbin nykymerk:een on tultu ← ’väsyä, uupua, kyllästyä jhk (Agr; paikoin Varsinais-Suomi)’ ← ’täyttyä’ (vertaa kantasana suuttaa (Renv 1826) ’työntää suuhun, täyttää’). —

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensūttua ’suuttua’
karjalasuuttuo ’suuttua’, suututtoa, suuttoa ’suututtaa’
lyydi(itk.) sūtuskendella ’olla suuttunut’
vepsäsūtta (prs. sūtun; harv.) ’suuttua’, sūtute̮ldaze̮ ’pitää vihaa’
vatjasūtun (prs.; August Ahlqvistin aineistosta) ’suuttua, kyllästyä’, sūttu- (Must): piimä sūtub ’maito juoksee, menee juustoksi’ (vertaa inkeroinen sūrtua s.v. suurimo)

(suomi → pohjoissaame sutˈtât (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’suuttua; (Pi Lu myös) kyllästyä’; pohjoissaame sutˈto (luulajansaame inarinsaame) ’viha, suuttumus’).

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

37 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːte

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suute. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suute