kir­kon­ki­rous

substantiivi/ˈkirkonˌkirous/
Jaa

Yhdyssana: kirkko + kirous

Merkitys

Etymologia

genetiivi + kirkko + kirous

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Piispa oli julistanut Lallin kirkonkiroukseen, olipa uhannut haastaa käräjiinkin, mutta mitäpä välitti Lalli, vapaa mies ja vanhojen jumalien uskollinen palvoja, piispasta ja hänen julistuksestaan sekä uhkauksistaan.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa
Apotti Fortier oli julistanut poloisen vainajan kirkonkiroukseen, evännyt häneltä kirkon ja siunatun maan.
— Alexandre Dumas, Kansanmies
Ruhtinaita, jotka eivät toimineet kerettiläisiä vastaan, uhattiin kirkonkirouksella, jota pidettiin keskiajalla äärimmäisen ankarana rangaistuksena.
— Wikipedia: Kerettiläisyys

Esiintymistiheys

829 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
1.8
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikirkonkirous
Genetiivikirkonkirouksen
Partitiivikirkonkirousta
Essiivikirkonkirouksena
Translatiivikirkonkiroukseksi
Inessiivikirkonkirouksessa
Elatiivikirkonkirouksesta
Illatiivikirkonkiroukseen
Adessiivikirkonkirouksella
Ablatiivikirkonkiroukselta
Allatiivikirkonkiroukselle
Abessiivikirkonkirouksetta

Riimit

-irous

Kaikki riimit

Lähteet