lo­ka

Kaikki on kaunista minulle tämän ilman kannen alla, ilo, murhe, itku, nauru, luonto, maailma, lokakin, rauha suuren rakkauden, vihurit vihan ja lemmen; kaikell' on kajastuksensa Luojan suuresta suvesta, ikuisesta auringosta tähtitarhojen takana.

Tässä on aitojen murtaja, kehityksen aseenkantaja tahrannut lippunsa hillittömyyden loalla, on luisunut alemmas muita, on yrittänyt tappamalla rangaista, on asettunut tuomarin istuimelle ja siepannut valtikan kaikkivallan kädestä.

Yhtä mahdollinen selitys nimelle onkin aunuksen (livvin), lyydin, vepsän ja inkerikkojen (isurin) ' redu ', joka tarkoittaa lokaa, kuraa tai mutaa.