konjunktiivisubstantiivi
/ˈkonjuŋktiːʋi/
Merkitys
- 1.(kielitiede)indo-eurooppalaisissa kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka tunnetaan latinaan pohjautuvissa romaanisissa kielissä sekä myös englannissa subjunktiivin nimellä ja jota ei ole suomessa, käännetään suomessa joko indikatiivilla tai konditionaalilla:Latinankielisessä lauseessa ”Amo ut amer” ’Rakastan, jotta minua rakastettaisiin’ amer on amare-verbin passiivin konjunktiivin preesensin yksikön ensimmäinen persoona.
Synonyymit
Liittyvät sanat
Käännökset
- saksaMöglichkeitsform (f), Konjunktiv (m)
- italiacongiuntivo
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Ja niinkuin tuo kirjailija yhtä runollisesti sanoi proosakielellään: quum res animum occupavere, verba ambiunt; ja tämä toinen: ipsae res verba rapiunt. Hän ei tiedä mitään ablatiivista, konjunktiivista, substantiivista eikä kieliopista; ei sitä myöskään tee hänen lakeijansa, eikä joku Petit Pontin kalaeukko; ja kuitenkin he, jos haluatte, puhelevat teille niin paljon kuin jaksatte kuulla, ja horjahtavat yhtä vähän syrjään kielensä säännöistä kuin Ranskan paras filosofiantohtori.
"Sano teonsana 'tietää' konjunktiivin pluskvamperfektissä."
Näin konjunktiivia käyttävät modaaliset lähinnä apuverbit sollen, wollen, dürfen, müssen, können ja verbit haben ja sein.
Englanninkieliset vastineet
- subjunctive
Esiintymistiheys
77 esiintymää, 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | konjunktiivi |
| Genetiivi | konjunktiivin |
| Partitiivi | konjunktiivia |
| Essiivi | konjunktiivina |
| Translatiivi | konjunktiiviksi |
| Inessiivi | konjunktiivissa |
| Elatiivi | konjunktiivista |
| Illatiivi | konjunktiiviin |
| Adessiivi | konjunktiivilla |
| Ablatiivi | konjunktiivilta |
| Allatiivi | konjunktiiville |
| Abessiivi | konjunktiivitta |
Riimit
-iːʋi
Kaikki riimitaiheet:
luokat: