kon­junk­tii­vi

substantiivi/ˈkonjuŋktiːʋi/
Jaa

Merkitys

  1. (kielitiede)indo-eurooppalaisissa kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka tunnetaan latinaan pohjautuvissa romaanisissa kielissä sekä myös englannissa subjunktiivin nimellä ja jota ei ole suomessa, käännetään suomessa joko indikatiivilla tai konditionaalilla:Latinankielisessä lauseessa ”Amo ut amer” ’Rakastan, jotta minua rakastettaisiin’ amer on amare-verbin passiivin konjunktiivin preesensin yksikön ensimmäinen persoona.

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • saksaMöglichkeitsform (f), Konjunktiv (m)
  • italiacongiuntivo

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Ja niinkuin tuo kirjailija yhtä runollisesti sanoi proosakielellään: quum res animum occupavere, verba ambiunt; ja tämä toinen: ipsae res verba rapiunt. Hän ei tiedä mitään ablatiivista, konjunktiivista, substantiivista eikä kieliopista; ei sitä myöskään tee hänen lakeijansa, eikä joku Petit Pontin kalaeukko; ja kuitenkin he, jos haluatte, puhelevat teille niin paljon kuin jaksatte kuulla, ja horjahtavat yhtä vähän syrjään kielensä säännöistä kuin Ranskan paras filosofiantohtori.
— Michel de Montaigne, Tutkielmia
"Sano teonsana 'tietää' konjunktiivin pluskvamperfektissä."
— Kate Douglas Wiggin, Villiruusu
Näin konjunktiivia käyttävät modaaliset lähinnä apuverbit sollen, wollen, dürfen, müssen, können ja verbit haben ja sein.
— Wikipedia: Saksan kieli

Englanninkieliset vastineet

  • subjunctive

Esiintymistiheys

77 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikonjunktiivi
Genetiivikonjunktiivin
Partitiivikonjunktiivia
Essiivikonjunktiivina
Translatiivikonjunktiiviksi
Inessiivikonjunktiivissa
Elatiivikonjunktiivista
Illatiivikonjunktiiviin
Adessiivikonjunktiivilla
Ablatiivikonjunktiivilta
Allatiivikonjunktiiville
Abessiivikonjunktiivitta

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet