kulminaatio
substantiivi/ˈkulminɑːtio/
Merkitys
- 1.(Tähtitiede)hetki, jolloin tähti tai muu kohde ohittaa havaitsijan meridiaanin
Synonyymit ja vastakohtasanat
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.culmination
Hierarkia
Esimerkkilauseet
On lyöty seitsemän lasia; väliin tehdään niin, kun kello on puoli kaksitoista päivällä ja päällystöön kuuluvat henkilöt ovat eri hommissa laivassa, jotta nämä tietävät kokoontua ottamaan auringon kulminaatiota.
Se saatiin määritetyksi sirkumpolaaristen tähtien ylimmän ja alimman kulminaation avulla.
Englanninkieliset vastineet
- culmination
- meridian
Esiintymistiheys
254 esiintymää, 0.1 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 3
| Nominatiivi | kulminaatio |
| Genetiivi | kulminaation |
| Partitiivi | kulminaatiota |
| Essiivi | kulminaationa |
| Translatiivi | kulminaatioksi |
| Inessiivi | kulminaatiossa |
| Elatiivi | kulminaatiosta |
| Illatiivi | kulminaatioon |
| Adessiivi | kulminaatiolla |
| Ablatiivi | kulminaatiolta |
| Allatiivi | kulminaatiolle |
| Abessiivi | kulminaatiotta |
Riimit
-ɑːtio
Kaikki riimit