kul­mi­naa­ti­o

substantiivi/ˈkulminɑːtio/
Jaa

Merkitys

  1. (Tähtitiede)hetki, jolloin tähti tai muu kohde ohittaa havaitsijan meridiaanin

Synonyymit ja vastakohtasanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.culmination

Hierarkia

Esimerkkilauseet

On lyöty seitsemän lasia; väliin tehdään niin, kun kello on puoli kaksitoista päivällä ja päällystöön kuuluvat henkilöt ovat eri hommissa laivassa, jotta nämä tietävät kokoontua ottamaan auringon kulminaatiota.
— Erkki West, Andein tytär
Se saatiin määritetyksi sirkumpolaaristen tähtien ylimmän ja alimman kulminaation avulla.
— Wikipedia: Meridiaaniympyrä

Englanninkieliset vastineet

  • culmination
  • meridian

Esiintymistiheys

254 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 3

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikulminaatio
Genetiivikulminaation
Partitiivikulminaatiota
Essiivikulminaationa
Translatiivikulminaatioksi
Inessiivikulminaatiossa
Elatiivikulminaatiosta
Illatiivikulminaatioon
Adessiivikulminaatiolla
Ablatiivikulminaatiolta
Allatiivikulminaatiolle
Abessiivikulminaatiotta

Riimit

-ɑːtio

Kaikki riimit

Lähteet