kuul­ta­vuus

substantiivi/ˈkuːltɑʋuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: kuultaa

Merkitykset

  1. se, miten hyvin jokin voidaan kuulla; kuuluvuus
  2. se, että on kuultava; miten paljon jokin kuultaa

Etymologia

kuultava + johdin -uus

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Cosetten koko olemus oli koruttomuutta, kuultavuutta, avomielisyyttä, puhtautta, rehellisyyttä, säteilevää valoa.
— Victor Hugo, Kurjat IV
Punaa täytyi käyttää yhä enemmän kasvojen kalvistuneeseen hipiään, jotta tämän läpinäkyvä kuultavuus ei häiritsisi hänen puolisonsa verevää elämäniloa janoavaa mieltä.
— Lauri Haarla, Portinsärkijä
Kuultavuuden ansiosta puun omat syyt antavat pinnalle vaihtelua.
— Wikipedia: Roslagin mahonki

Esiintymistiheys

32 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuultavuus
Genetiivikuultavuuden
Partitiivikuultavuutta
Essiivikuultavuutena
Translatiivikuultavuudeksi
Inessiivikuultavuudessa
Elatiivikuultavuudesta
Illatiivikuultavuuteen
Adessiivikuultavuudella
Ablatiivikuultavuudelta
Allatiivikuultavuudelle
Abessiivikuultavuudetta

Riimit

-uːltɑʋuːs

Kaikki riimit

Lähteet