kuul­taa

verbi/ˈkuːltɑː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuul-taa (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 7 640. yleisin sana

Merkitykset

  1. näkyä (himmeästi, epäselvästi) jonkin läpi, kajastaa, häämöttää, hohtaa
  2. olla (himmeästi) läpinäkyvä

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ja siinä katsellessa, kuunnellessa, ehkä jotakin ohella lukiessa, tuli taivas yhä uhkeamman siniseksi, tummanpuhuvaksi, samalla kuultaen kuin silkki.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Syöksyn ohi saaritöyryn, päivä puhkee pilvistään, kukkulat ja kentät kiiltää hopeisissa helyissään, auringossa kuultaa höyry, pillistöön jo ennätän, eessä nään ma hiihtäjän.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Lainereita valmistetaan ruskeana, valkopintaisena pilvilainerina josta ruskea pohja kuultaa läikittäisesti läpi, täysin valkopintaisena ja läpeensä valkoisena.
— Wikipedia: Aaltopahvi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuultaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hänen hipiänsä valkoisuus kuulsi, välkkymättä, himmeänvalkean marmorin lailla.
— Felix Dahn, Attila
Pakkanen saartaa kuin kuolema rumia asumuksia, joista tulia heikosti kuultaa...
— Joel Lehtonen, Rai Jakkerintytär
Tuolla jo kuultaa läpi hangen, kiipeää rinteille takaisin, tasaisena pintana nousten.
— Mikko Tervas, Koneiden ääressä
Kansamme monisäikeinen elämänlanka kuultaa selvästi havaittavana kaiken läpi.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä III Miekan valta

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

20 828 esiintymää · 7.9 / milj.

Suomi24
8.9
Sanomalehdet
5.6
Aikakauslehdet
8.1
Wikipedia
4.4
Reddit
2.1
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54 (huutaa), vokaalivaihtelutyyppi I

Yleisimmät: kuulla 98 % · kuultava 1 % · kuultaa 1 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kuultaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkuullankuulsinolen kuultanutolin kuultanut
sinäkuullatkuulsitolet kuultanutolit kuultanut
hänkuultaakuulsion kuultanutoli kuultanut
mekuullammekuulsimmeolemme kuultaneetolimme kuultaneet
tekuullattekuulsitteolette kuultaneetolitte kuultaneet
hekuultavatkuulsivatovat kuultaneetolivat kuultaneet
passiivikuulletaankuullettiinon kuullettuoli kuullettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuultaisinolisin kuultanut
sinäkuultaisitolisit kuultanut
hänkuultaisiolisi kuultanut
mekuultaisimmeolisimme kuultaneet
tekuultaisitteolisitte kuultaneet
hekuultaisivatolisivat kuultaneet
passiivikuullettaisiinolisi kuullettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkuulla—
hänkuultakoonolkoon kuultanut
mekuultakaamme—
tekuultakaa—
hekuultakootolkoot kuultaneet
passiivikuullettakoonolkoon kuullettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuultanenlienen kuultanut
sinäkuultanetlienet kuultanut
hänkuultaneelienee kuultanut
mekuultanemmelienemme kuultaneet
tekuultanettelienette kuultaneet
hekuultanevatlienevät kuultaneet
passiivikuullettaneenlienee kuullettu

Infinitiivit

1. infinitiivikuultaa
1. inf. pitkä muotokuultaakseen
2. inf. inessiivikuultaessa
2. inf. inessiivi, passiivikuullettaessa
2. inf. instruktiivikuultaen
3. inf. inessiivikuultamassa
3. inf. elatiivikuultamasta
3. inf. illatiivikuultamaan
3. inf. adessiivikuultamalla
3. inf. abessiivikuultamatta
3. inf. instruktiivikuultaman
4. infinitiivikuultaminen
5. infinitiivikuultamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuultava
Passiivin 1. partisiippikuullettava
Aktiivin 2. partisiippikuultanut
Passiivin 2. partisiippikuullettu
Agenttipartisiippikuultama
Kieltopartisiippikuultamaton

Riimit

-uːltɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuultaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuultaa