kuu­lut­ta­mi­nen

substantiivi/ˈkuːlutːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kuuluttaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kuuluttaa

Synonyymit

Etymologia

kuuluttaa + johdin -minen

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Mitä merkitsi kuuluttaminen? He rakastivat.
— Selma Lagerlöf, Gösta Berlingin taru
Kuuluttaminen oli mitä oli, mutta vihkimistä ei ikinä toimitettaisi, ei niin kauan kuin hänen päänsä keikkui pystyssä, tunsi hän sen verran Ruotsin valtakunnan lakia.
— Simo Eronen, Kreivin kaupunki I-II
Niissä kilpailivat airuet (kērykes), joiden tehtävänä kisojen aikana muutoin oli kilpailijoiden ja voittajien nimien kuuluttaminen, sekä torvensoittajat (salpinktai), joiden tehtäviin kuului muun muassa kilpailujen lähtömerkkien antaminen.
— Wikipedia: Airuiden ja torvensoittajien kilpailu

Englanninkieliset vastineet

  • paging

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuuluttaminen
Genetiivikuuluttamisen
Partitiivikuuluttamista
Essiivikuuluttamisena
Translatiivikuuluttamiseksi
Inessiivikuuluttamisessa
Elatiivikuuluttamisesta
Illatiivikuuluttamiseen
Adessiivikuuluttamisella
Ablatiivikuuluttamiselta
Allatiivikuuluttamiselle
Abessiivikuuluttamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet