ään­tä­mi­nen

substantiivi/ˈæːntæminen/
Jaa

Johdettu sanasta: ääntää

Merkitys

  1. (fonetiikka)ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

ääntää-verbistä muodostettu teonnimi

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.pronunciation
  • ruotsiuttal
  • saksaAussprache
  • ranskaprononciation (f)
  • venäjäпроизношение (n)
  • esp.pronunciación
  • virohääldus
  • italiapronuncia (f)
  • puolawymowa

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Kuuluva ääni eli ääntäminen syntyy siten, että ilmavirta panee äänijänteet värähtelemään.
— Kaarola Avellan, Kaunolukemisen opas
Työ sujui hyvin, sillä Aapolla oli herkkä kielikorva ja lapsena opittu ääntäminen helpotti paljon.
— Selma Anttila, Kaupungin lapsi
Toinen joukko katkelmia on peräisin tutkielmasta, joka käsittelee vokaaliäänteiden oikeinkirjoitusta, kun ääntäminen on muuttunut itasismin seurauksena.
— Wikipedia: Ailios Herodianos

Englanninkieliset vastineet

  • vocalization
  • vocalisation
  • vocalism
  • pronunciation

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviääntäminen
Genetiiviääntämisen
Partitiiviääntämistä
Essiiviääntämisenä
Translatiiviääntämiseksi
Inessiiviääntämisessä
Elatiiviääntämisestä
Illatiiviääntämiseen
Adessiiviääntämisellä
Ablatiiviääntämiseltä
Allatiiviääntämiselle
Abessiiviääntämisettä

Riimit

-inen

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet