- Alkuperä
- Norjalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä norjan kven ’kveeni’ ← islannin kvenir ’kveeni’, jonka alkuperä on epäselvä.
kvee-ni (2 tavua) · 6 kirjainta
Mutta täällä, tunturien ja lappalaisten naapureina, Norjan vallassa, asuu vieläkin tuhansia suomalaisia, tunturien takaisia kveenejä, joista monet polveutuvat jo vanhoina aikoina maahan muuttaneista esiukoista.Mutta toiset kalanpyytäjät, Moseijan asuvaiset, lappalaiset, norjalaiset, kveenit ja muut pysyivät heidän majoissaan, soutivat kontoista Ruijanmerta kesät talvet, saivat ja söivät kalaa.Nykyään vain harvat osaavat suomea, mutta hiljattain ruijansuomea eli kveeniä on alettu opettaa myös nuoremmille.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kveeni lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Valtio tilasi Pohjois-Norjassa asuville kveeniä puhuville ihmisille norjalaisia aikakauslehtiä.Päätoimittajana Koivulehto on ajanut kveenin kielen ja kveenien asioita Norjassa.Idea kveenien suomalaisuudesta sai tukea suomalaiselta kielimieheltä ja historioitsijalta Anders Johan Sjögrenilta.Suur-Suomen idea muissa Pohjoismaissa Pohjois-Norjassa on suomenkielinen vähemmistö, kveenit.Lainasana, jonka lähteenä norjan kven ’kveeni’ ← islannin kvenir ’kveeni’, jonka alkuperä on epäselvä.
765 esiintymää · 0.3 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
Yleisimmät: kveenit 28 % · kveenien 28 % · kveenejä 13 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-eːni
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kveeni. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kveeni