ky­nä

substantiivi/ˈkynæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ky-nä (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 4 521. yleisin sana

Merkitykset

  1. (anatomia)linnun sulan ruodin ontto tyviosa
  2. väline, aiemmin sulkakynä, jolla voi piirtää tai kirjoittaa
  3. (murteellinen)kuurnaTerva valuu kynää pitkin hautasuppilosta haudan ulkopuolelle ja edelleen tynnyriin.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kokko Turjasta tulevi, Lintu laskeikse Lapista, Sata sarvea selässä, Tuhat purston tutkamessa, Kymmenen joka kynässä, Täynnä kaikki katsehia, Missä mettä, kussa vettä, Kussa voietta hyveä, Joka suonihin sopivi, 10 Jäsenihin kelpoavi.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
ilman kaarella kajotti, satapalto paita päällä ja kaulus kyniä täynnä, kynät täynnä voitehia.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Paineentunnistus tarkoittaa, että piirtäjä voi asettaa kynän kärjen joustamaan kätensä "raskauden" mukaan ja näin jäljitellä klassisia piirustus - ja maalausvälineitä, kyniä, liituja ja siveltimiä.
— Wikipedia: Piirtopöytä (digitointilaite)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kynä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Kirjuri kastoi kynänsä musteessa ja nyykäytti päätään merkiksi että oli valmis.
— Wilkie Collins, Sisar Rosa
Todestikin lukenut mies ja sujuva kynä; kuitenkin hän liiaksi uuttaa ainettansa.
— Benjamin Disraeli, Alroy
Vallesmanni istui jälleen tuolillaan, kynä paperilla, valmiina kirjoittamaan.
— Emil Elenius, Saarelaisvallesmanni
Nyt oli pakko tarttua kynään ja tilaisuus aloittaa työ, johon omatunto velvoitti.
— Selma Anttila, Uhri

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala, lyydi, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakynä ’sulan tai höyhenen kynä; sulka; siipikynkkä; kirjoituskynä; viikatteen tai sirpin ruoto; ränni, kouru, kuurna’, kynie ’kyniä, höyhentää’
lyydiküńä ’kynä, sulka’
viroküna ’ruuhi, purtilo, kaukalo, allas’
liivikinā, künā ’pieni tuohesta tai lepän kuoresta tehty astia’.

Alkumerkitys on ollut ’sulan kynä’ tai ’pitkulainen (kynän muotoinen) astia’. Kirjoittamiseen käytettiin varhemmin linnun sulasta tehtyä välinettä ja monissa kielissä sana ’sulka’ on tullut kirjoituskynän nimeksi, esimerkiksi latina penna (→ nykyruotsi penna, englanti pen), ranska plume, nykysaksa Feder, unkari toll, venäjä peró jne.

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus kynä.

Englanninkieliset vastineet

  • pencil
  • pen
  • quill
  • calamus

Esiintymistiheys

43 542 esiintymää · 16.6 / milj.

Suomi24
14.8
Sanomalehdet
12.6
Aikakauslehdet
17.8
Wikipedia
7.8
Reddit
16.1
Tekstitykset
39.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: kynä 32 % · kynän 15 % · kynää 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ynæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kynä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kynä