lai­van­kan­si

Pitkästä naurusta, jota hihitteli ja remahteli, hohotteli ja örähteli joka puolelta, ponttoolta, veneistä ja laivankannelta, ei ollut tulla loppupäätä lainkaan.

Mutta kansanopistonjohtaja, joka viimeisten minuuttien aikana oli niin omituisesti vaappunut länkisäärillään, ikäänkuin olisi seisonut keinuvalla laivankannella, kilautti lasiinsa — kerran ja kahdesti, ja rouva Laarentzen ja muut naiset vaimensivat ääniä, ja kaikki vaikenivat.