leik­ke­le

substantiivi/ˈlei̯kːeleˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

leik-ke-le (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitykset

  1. siivuttu makkara tai liha
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä leikellä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä leikellä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä leikellä

Esimerkkilauseet

Billy käänsi leikkeleen auki, ja hänen luettuaan uutisen otsakkeen tuli hänen silmiinsä outo ilme — kova, kylmä kiilto, jollaista niissä ei ollut näkynyt sen jälkeen, kun hän jätti vanginkuljettajan metsään Chicagon ja Jolietin keskivälille.
— Edgar Rice Burroughs, Billy ja etsivä
Gust nauroi: Olkaa hyvä ja syökää leikkeleitä, olkaa hyvä, ottakaa hedelmiä.
— Else Jerusalem, Pyhä sontiainen
Kylmänä leikkeleenä tarjottavan terriinin, samoin kuin pateen seuraan voi kattaa kirpeitä, pieniä etikkakurkkuja, marinoituja valkosipuleita, oliiveja tai hillosipuleita sekä rapeaa leipää ja raikasta kasvissalaattia.
— Wikipedia: Terriini

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan leikkele lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan leikata yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
  1. suomileikata
  2. ? germaaninen*blaikjan- ’lyödä pilkka puuhun’samaa kantaa kuin *blaika- ’vaalea’, josta suomi laikka, katso tätä

Jo itämerensuomalaisen sanan äännerakenne tekee oletuksen sen uralilaisesta alkuperästä epätodennäköiseksi (aiemmin tähän on yhdistetty unkari lék ’vako, haava’ ja nenetsi ĺekā- ’haljeta’).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenleikata ’leikata; katkaista poikki, hakata, kaataa puita; tappaa’, leikellä ’kirvellä’, leikkahus ’metsänhakkuu; haava’
karjalaleikata ’leikata, katkaista, haavoittaa; kaataa puita, hakata halkoja; tappaa, syövyttää; tehdä kipeää, kirvellä’, leikellä ’leikellä; vihloa, kirvellä’, leikka(v)us ’haava; leikattu vilja pellolla’
lyydileikata ’hakata, katkaista (teräaseella); leikata, haavoittaa’, leikkoda ’katkoa, paloitella, pilkkoa, leikellä’
vepsäĺ īkata, ĺeikata ’leikata’, leikōda ’leikellä’
vatjale̮ikata, leikata ’leikata, hakata; tappaa’, leikkoa (prs. leikon) ’leikellä’
virolõigata, (murt. Wied) leigata ’leikata, lävistää; iskeä’

Esiintymistiheys

5 005 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
1.9
Sanomalehdet
2.2
Aikakauslehdet
3.5
Wikipedia
0.4
Reddit
2.3
Tekstitykset
0.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

Yleisimmät: leikkeleitä 32 % · leikkeleet 23 % · leikkelettä 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eikːele

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Leikkele. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/leikkele