- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luonto yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Johd. sanasta luoda1; lähin kanta luonta ’luominen’: murt. luonnan väärä, luonnan musta; luonnankin (paikoin Kymenlaakso) ’varsinkin’, (ei) luonnankaan (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787); vertaa luonne, luonnos. — suomi → pohjoissaame luonˈdo (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’luonto; (Lu myös) puoliso’, luondŏ-gapˈpalâk (inarinsaame) ’luontokappale’, lūndulâš (inarinsaame) ’luonnollinen’.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lōnto ’luonne’, lūnnollā ’luonnollisissa oloissa’ |
|---|---|
| karjala | luonto ’luonne, tapa, (perus)ominaisuus; sisu, (hengen)voima’, luonnossah ’mielellään’ |
| viro | koillmurt. luondu ’luonto’, vanh. kiel. (Göseken 1660) londo ’hahmo, muoto’ (← suomi). |
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus luonne ja luonto.