maa­il­man­lop­pu

Slaaveillakin Etelä-Venäjällä tapaamme tarun sidotusta koirasta, jonka rautakahleet muodostaa pikku otava; kun koira, joka yhä kaluaa kahleitaan, kerran vapautuu, tulee maailmanloppu.

Vain niillä ihmisillä, jotka pitävät uskon hyvässä omassatunnossa ja vaeltavat sen mukaan, on se arvostelukyky, että he eivät eksy näinä maailmanlopun aikoina.

Velisurmaaja -kansantarinassa maailmanloppua käytetään lopullisen päätöksen vertauskuvana; poika ei tule takaisin ennen kuin käy mahdottomia asioita, kuten että kivi kelluu, korppi valkenee tai hanhi mustuu.