1muisku1 – hylkeennahasta valmistettu, oljilla sisustettu jalkine
- Levinneisyys
- paikoin Varsinais-Suomi
vertaa viro murt. (Hiidenmaa) musu, muisu ’hylje (hypok.)’.
muis-ku (2 tavua) · 6 kirjainta
— Toivon tult' on rinta täysi, Lemmen liekkiä povensa, Toivo kultansa tuloa, Armahan alenemista, Mieli muiskujen mehua, Suloisuutta suuta-saannin.Kupehesta vuoren laineitansa Laakson helmaan puro juoksuttaa, Sointuun yhtyy kuusten, honkain kanssa, Taivaan sinett' aalto kangastaa, Muiskun suoden äyrään kukillen Eespäin rientää läikkyin, soitellen.Ei sua koske saastahuuli Muiskuillaan, Kaste, päivä, perho, tuuli, Nepä vaan.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan muisku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Einar kietoi käsivartensa Sulikin niskan ympäri ja painoi muiskun hänen huulilleen.He sanoivat, että te tykkäisitte, muiskustani, hyvä rouva, ja minä viattomuudessani luulin myös niin.Hän hyräili laulua: »Oi sano hänelle» venäläisillä sanoilla, jotka muistuttivat muiskun läiskytyksiä.vertaa viro murt. (Hiidenmaa) musu, muisu ’hylje (hypok.)’.
Deskr.-sävyinen, osin muikea (muikistaa) pesyeeseen liittyvä sanasikermä, jossa myös onomat. aineksia.
| karjala | muisku ’suukko, muisku’, muiskata ’muiskata, moiskauttaa’ |
|---|---|
| viro | murt. muisk (g. muisu) ’suun suipentaminen (vihellykseen, hymyyn)’, muisu, musu ’suukko’, muisutada, musutada ’suikata suuta’. |
618 esiintymää · 0.2 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: muisku 67 % · muiskun 27 % · muiskuja 7 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-uisku
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Muisku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/muisku