nik­ka

erisnimi, substantiivi/ˈnikːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

nik-ka (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. pallean kouristuksista ja ääniraon nopeasta sulkeutumisesta johtuva äänellinen heijaste

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Mene nikka niinistöhön, Minä niinen kiskojaksi, Mene nikka tuohistohon, Minä tuohen kiskojaksi; Mene nikka niinistöhön, Minä niinen j.n.e. (kertoen entiset sanat, kunnes nikka heittää).
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Nikassa piti, kertaakaan välillä hengittämättä, kolme kertaa perätysten lukea: mene nikka niineen, nikka toinen tuoheen, kolmas koivuun, neljäs neiteen, viides viitaan, kuudes kuuseen, seitsemäs seipääsen, kahdeksas kannolle, yhdeksäs uunin päälle, niin nikka lähti.
— Knut Cannelin, Suomalainen lukemisto
Nikka aloitti Tampereen yhteiskoulun ilmaisutaidon erityislukiossa vuonna 2016.
— Wikipedia: Toni Nikka

Etymologia

1nikka1 – hikka

Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1678
Levinneisyys
etupäässä itämurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Onomat. sanoja, joita muistuttavia ovat muun muassa pohjoissaame njâkkâstit ’nikotella’, inarinsaame njihinjaǯ ’hikka’, njihinistiđ ’nikotella’; ruotsi hicka ’nikotus; nikottaa’ (katso hikata); venäjä ikát́ ’nikottaa’, ikóta ’nikotus’ (venäjän sanan vaikutusta osoittaa vepsä ikotōt́ta ’nikottaa’, mahdollisesti myös vepsä ikossā ’nikotella’, ikotuttā ’nikotuttaa’, ikotus ’röyhtäys’, viro ikistada, ikitada ’änkyttää, hihittää’).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennikoitella, nikoissella ’nikotella’, nikkoi, nikoissus ’hikka’, nikoistā ’nikottaa’
karjalanikko, nikka ’hikka’ nikkoa ’nikotella’, nikoittoa ’nikottaa’
lyydińikoittada ’nikottaa’
vepsänikištōt́ta ’sama merkitys’, nikištadazhe̮ ’nikotella’
vatjanikotta- ’nikottaa’
viro(Wied) nigu ’hikka’: nigu käib ’minua nikottaa’, niguda, nikkuda ’nikotella’, nigutus, nikutus ’nikotus’.

2nikka2 – nuottaveneen partaassa oleva puuhaarukka, jonka päälle airot tai masto nuotanvedon ajaksi lasketaan

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: nicka)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan niku yhteydessä
  1. suominiku
  2. ruotsi murt.nicka ’rautainen airohanka’

m-alkuisella variantilla miko on myös vastineensa ruotsi taholla: (Södermanland) mikka ’veneen laidassa oleva puuhaarukka, jonka varaan kääritty purje lasketaan’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • singultus

Esiintymistiheys

300 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: nikka 66 % · nikan 23 % · nikat 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ikːɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nikka