- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan paukkua yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Onomat. sanoja.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | paukkā ’paukkua’, paukata ’paukauttaa; puhua äänekkäästi’, paukutella ’paukuttaa’, paukku ’paukaus’ |
|---|---|
| karjala | paukkuo ’paukkua’, paukkoa ’kolista, paukkua; kolistaa, paukuttaa; kumista (kello); huutaa, ärjyä’, paukku ’isku, paukaus, pamaus; kipinä, räjähdyspanos’, paukuttoa ’paukuttaa, jyskyttää; kumisuttaa kelloa; loiskuttaa, räiskyttää’, paukeh ’(kirveen, kellon ym.) pauke’, paukahtoa ’paukahtaa, kolahtaa; kumahtaa (kello); puhjeta, syttyä (tauti, sota)’ |
| lyydi | paukune̮h, paukine̮h ’pauke’ |
| vepsä | poukta (prs. poukab) ’paukkua’, poukaita ’paukuttaa, paukahtaa’, poukutada ’paukuttaa’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre Tsv) paukkā ’paukkaa’, paukku ’pamaus, paukku’, (vatjan Kukkosin murre) paukahtā ’paukahtaa’ |
| viro | paukuda ’paukkua, pamahdella’, paugutada ’paukuttaa’, paugatada ’paukahtaa, pamahtaa’, pauk (g. paugu) ’pamaus, paukku’ |
| liivi | poukə (prs. pōkub) ’paukkua, paukahtaa; räjähtää; kuolla’, pouktə ’paukuttaa’ |
(suomi → pohjoissaame bawˈket (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’paukkua’).