piek­su

substantiivi/ˈpie̯ksu/
Jaa

Johdettu sanasta: piestä

Merkitys

  1. lyhytvartinen jalkineYksipohjaisia pieksuja käytettiin laajalti eri yhteiskuntaluokissa 1800-luvulta aina pitkälle 1900-luvulle asti.

Etymologia

piestä + johdin -u

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsipjäxa, näbbako

Esimerkkilauseet

Hoviväki katsoi kummissansa Suomen miestä sarkavaatteissansa, Pieksuineen ja eväskonttineen, Josta luopunut ei erilleen, Pitäen sen päivät seljässään, Öisin ollut on se tyynynään.
— Kaarlo Hemmo, Kynäelmiä IV
Itsekin hän tajusi nyt pieksujensa rupsahtelun, kun hän siinä kivisen metsikön läpi kävellä kumpsutteli jonnekin, välittämättä mihin.
— Irmari Rantamala, Kuoleman rajoilla
Hän tuli tunnetuksi pitkistä pieksuistaan, mustasta kuluneesta villapaidastaan ja vyöllä aina pitämästään tupesta.
— Wikipedia: Antti Ahola

Esiintymistiheys

2 351 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.3
Tekstitykset
3.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipieksu
Genetiivipieksun
Partitiivipieksua
Essiivipieksuna
Translatiivipieksuksi
Inessiivipieksussa
Elatiivipieksusta
Illatiivipieksuun
Adessiivipieksulla
Ablatiivipieksulta
Allatiivipieksulle
Abessiivipieksutta

Riimit

-ieksu

Kaikki riimit

Lähteet