pilk­ku­a

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

pilk-ku-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: pilkku

Merkitys

  1. yksikön partitiivi sanasta pilkku

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilkottaa yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

(asiak. 1789 »ainoastans silmän pilckexi» ’näön vuoksi’ tjs.)

todennäköisesti ← germaaninen *blika-, vertaa muinaisnorja blika ’välkkyä’, muinaisruotsi blika ’tulla näkyviin’, muinaisnorja blíkja ’välkkyä, loistaa’, nykysaksa blicken ’katsoa; välkkyä, kiiltää, häämöttää’ (→ nykyruotsi blicka ’katsoa; häämöttää’), muinaisnorja blik ’loiste’, nykysaksa Blick ’silmäys, loiste’ (→ nykyruotsi blick ’silmäys’, ögonblick ’silmänräpäys’; tämän sanan myöhäistä erill. vaikutusta voi olla viro, liivi pilk ’silmäys’ sanoissa). Samasta germaanisesta sanueesta ovat peräisin myös pilkka1, pilkka2 sanat (katso näitä).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapilkottoa ’näkyä vähän, pilkottaa, vilkkua’, pilketteä ’sama merkitys; vilkuilla, tirkistää’
–? lyydi piltšotada ’pilkottaa (tuli)’
vepsäpilkta (prs. pilgab) ’välähdellä, kipunoida’, pilgahtada ’välähtää’, piĺkitada ’loistaa, pilkistää; siristää (silmiä)’
vatja(Tsv) pilk ’silmäys, katse; silmänräpäys’ (? ← viro)
viropilk (g. pilgu), murt. pilge ’silmäys, silmänräpäys’, pilgutada, pilgatada (Wied, murt.) ’välkyttää, vilkuttaa (silmiä)’, (Wied) pilkuda ’pilkottaa, häämöttää’
liivipilkə (prs. pilkəb), (salatsinliivi) pilk (prs. pilkub) ’välkkyä, tuikkia, vilkkua, hohtaa’, pilk ’katse, silmäys’, pilktə ’vilkuttaa, iskeä silmää’

(suomi → kildininsaame pi̮lkaδ (turjansaame) ’loistaa, kiiltää, kumottaa (kuu, tähdet)’)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkkua