poi­ko­nen

erisnimi/ˈpoi̯konen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

poi-ko-nen (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. pikku poika, aivan nuori mies

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan poika yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 6 muuta kieltä

murt. poikuu(s), poikoo(s), katso erikseen poikia, pojintima

suomi sanan hypok. muodoista (pojukka, po(ik)keli, pokko, poku) huomattakoon erityisesti poitsu (katso tätä) sekä poju, pojut, poja (Gan 1787 pojja)

itämerensuomi kielistä sana on lainautunut eri tahoille: nykyruotsi pojke, nykynorja poik, ‑e, myöhäinen muinaisruotsi poika (1455 pöyca) ’poika’ (vanha merk. myös ’palveluspoika’, vertaa piika) ilmeisesti ← suomi; pohjoissaame dālŏ-buoiˈge ’talonpoika, talollinen’, eteläsaame buöjgie ’varakas, omistaja’, ruotsinsaame puoike ’sankari, urho’, inarinsaame pyejgi ’(aika) poika’ ← suomi (talon-, aika) poika, kun taas luulajansaame påi´hka (piitimensaame) ’poika’, eteläsaame poåjge ’(naimaton) poika’ ← skandinaavinen; venäjä murt. pójga ’poika, pieni lapsi’ ← itämerensuomi; itämerensuomi → latvia puika ’poika’ → liettua pùika ’kaveri’.

Vastineet sukukielissä (12 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpoika ’poika, naimaton mies; eläimen poikanen’, poikain ’poika(nen)’
karjalapoika ’poika(lapsi), nuorukainen; eläimen poikanen’, poikoveh ’poikue’
lyydipoig(e̮) ’poika, poikanen’, poigaińe ’poikanen; porsas’, poigovē ’poikue’
vepsäpoig ’(jonkun) poika; poikanen’, poigāńe ’poikanen, poika kulta’, poigveh ’poikue’
vatjapoika ’poika; poikanen’, (vatjan Kukkosin murre) poikaina ’poika(nen)’
viropoeg (g. poja) ’(jonkun) poika; poikanen’
liivipūoga, partit. poigə ’poika, lapsi’

Kaukaisemmissa sukukielissä

–? ersämordva bujo, pijo ’lapsenlapsi’
–? mari pü: püerγə ’mieshenkilö, poika’
udmurtti, komipi ’mies, poika; lapsi; eläimen poikanen’
etelämansietelämansi itämansi länsimansi püw, pohjoismansi piγ ’poika(nen)’
itähantiitähanti păγ, etelähanti pohjoishanti păχ ’poika’
unkarifiú, fi ’poika, lapsi, eläimen poikanen’.

Lähisukukielissä

inkeroinenpojukkain ’poikanen’
vatjapojo ’jonkun poika’
viropojukene ’poju, pikku poika’, murt. poja, poju ’sama merkitys’; nämä voivat olla joko sanan poika heikkoasteiseen vartaloon perustuvia muodosteita (*poiγut, *poiγukka, *poiγoi) tai edustaa kantavartaloa *pojᴈ (sanaan poika liittyvä ka-aines olisi tällöin demin. johdin; samanlaista k-ainesta edellyttävät myös mansi ja hanti sanat).

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

664 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
3.3
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oikonen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Poikonen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/poikonen