pu­noit­ta­va

Se oli silloin ensimäisenä, onnellisena kesänä, niin, — — viime kesänä, jolloin tunturikukat imivät hehkua auringon säteistä, metsän vihreys oli mehevimmillään, ja päivän suutelot polttivat punoittaviksi posket ja hehkua huulille.

Sanomalehtimies Olle Nordgren, pyöreähkö, vilkkaannäköinen vanhapoika eloisine silmineen ja punoittavine kasvoineen, joilla leijaili ainainen myhäilevä, ymmärtävä epikurealainen iloisuus, siemaisi vielä kerran virvoketta.

Suurimmalla osalla iho on kasvoja ja hiuspohjaa myöten paksun, ajoittain punoittavan, hilseilevän ja halkeilevan sarveiskalvon peittämä.