pu­noit­taa

verbi/ˈpunoi̯tːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-noit-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 12 572. yleisin sana

Johdettu sanasta: puna

Merkitys

  1. (ihosta) muuttua punaiseksiposket punoittivat

Esimerkkilauseet

— Poikanne on hyvin iloinen, täti Anne, katsokaa kuinka hänen kasvonsa punoittavat, ja kuulkaa, kuinka hän nauraa!
— Grazia Deledda, Elias Portolu
Ja miten sen silmät säihkyivät ja posket punoittivat, kun oli oikein leikin touhussa!
— Marja Salmela, Taistelun teitä
Ulkoiset tekijät, kuten homeen haju, voimakas hajuvesi tai tupakansavu voivat saada silmät ja nenän vuotamaan, äänen käheytymään ja ihon punoittamaan, koska hermopäätteistä vapautuu välittäjäaineita, jotka laajentavat verisuonia nopeasti.
— Wikipedia: Home

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan punoittaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Polly tuli huoneeseen posket punoittaen ja silmät kirkkaina, mutta ilman munaa.
— Louisa M. Alcott, Tytöistä parhain
Hän astuskeli vakavasti kuin pukki lankulla, mutta punoitti vahvasti.
— Urho Karhumäki, Miesten matkassa
Ja heltat punoittivat, että veren olisi luullut tippuvan.
— Urho Karhumäki, Nallen pakinoita
Hän nousi ja käveli kiihtyneesti, posket punoittivat ankarasti, silmissä välkkyi kostea kiilto.
— Urho Karhumäki, Viulu ja posetiivi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan punainen yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, mordva ja 4 muuta kieltä

tavallisesti yhd:oissa punaposki, punatauti, punaväri, punakaarti, punalippu jne. mutta myös itsenäisenä, esimerkiksi (poskien) puna ’punainen väri’, huomaa myös (uud.) huulipuna, poskipuna

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpunnain ’ruskea, punainen’, punettā, punettia ’punertaa’, punastua, yhd. punapǟ ’punatukkainen; punikkitatti’, punatauti
karjalapunaine ’punainen; pulmunen’, punakka ’punakka, punertava’, punikki ’punaruskean lehmän nimi’
vatjapunan, (August Ahlqvistin aineistosta) punadnē ’punainen’, pune̮ttia ’punertaa’, yhd. punaverine ’punaverinen’, punakōri (vatjan Kukkosin murre) ’punikkitatti’
viropunane ’punainen’, puna ’puna(väri)’, punakas ’punertava’, punada ’punertaa’, punastada ’punastua’, punetada ’punoittaa, punertaa, rusottaa’
liivipuʾnni ’punainen’, puʾnnimi ’(aamu-, ilta)rusko, revontulet’, puʾnnə (prs. punūb), punāstə ’punertaa, punertua’

Kaukaisemmissa sukukielissä

mordvapona ’karva; villa; (E) väri’
länsimarilänsimari pə̑n, itämari pun ’(eläimen) karva, ihmisen ihokarva; villa, untuva; (eläimen) väri’
etelämansietelämansi itämansi pon, länsimansi pohjoismansi pun ’höyhen, karva’
itähantiitähanti pohjoishanti pun, etelähanti pün ’karva, villa, höyhen; (karvan) väri’, punəŋ ’karvainen’, (-)punəp ’jnk värinen’
unkarimurt. fan, fon ’häpykarvat’

. Sanan puna alkup. merkityksen ’karva’ rinnalla lienee jo alkuaan ollut myös ’väri’, joka itämerensuomalaisissa kielissä on syrjäyttänyt alkuperäisen ja erikoistunut merk:ksi ’punainen (väri)’. Vertailuja altailaiselle taholle on myös esitetty (esimerkiksi mantšu fuńeχe ’karva’).

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

10 421 esiintymää · 4.0 / milj.

Suomi24
4.6
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
0.5
Reddit
0.7
Tekstitykset
1.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: punoittaa 44 % · punoittavat 13 % · punoittava 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin punoittaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpunoitanpunoitinolen punoittanutolin punoittanut
sinäpunoitatpunoititolet punoittanutolit punoittanut
hänpunoittaapunoittion punoittanutoli punoittanut
mepunoitammepunoitimmeolemme punoittaneetolimme punoittaneet
tepunoitattepunoititteolette punoittaneetolitte punoittaneet
hepunoittavatpunoittivatovat punoittaneetolivat punoittaneet
passiivipunoitetaanpunoitettiinon punoitettuoli punoitettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpunoittaisinolisin punoittanut
sinäpunoittaisitolisit punoittanut
hänpunoittaisiolisi punoittanut
mepunoittaisimmeolisimme punoittaneet
tepunoittaisitteolisitte punoittaneet
hepunoittaisivatolisivat punoittaneet
passiivipunoitettaisiinolisi punoitettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpunoita—
hänpunoittakoonolkoon punoittanut
mepunoittakaamme—
tepunoittakaa—
hepunoittakootolkoot punoittaneet
passiivipunoitettakoonolkoon punoitettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpunoittanenlienen punoittanut
sinäpunoittanetlienet punoittanut
hänpunoittaneelienee punoittanut
mepunoittanemmelienemme punoittaneet
tepunoittanettelienette punoittaneet
hepunoittanevatlienevät punoittaneet
passiivipunoitettaneenlienee punoitettu

Infinitiivit

1. infinitiivipunoittaa
1. inf. pitkä muotopunoittaakseen
2. inf. inessiivipunoittaessa
2. inf. inessiivi, passiivipunoitettaessa
2. inf. instruktiivipunoittaen
3. inf. inessiivipunoittamassa
3. inf. elatiivipunoittamasta
3. inf. illatiivipunoittamaan
3. inf. adessiivipunoittamalla
3. inf. abessiivipunoittamatta
3. inf. instruktiivipunoittaman
4. infinitiivipunoittaminen
5. infinitiivipunoittamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipunoittava
Passiivin 1. partisiippipunoitettava
Aktiivin 2. partisiippipunoittanut
Passiivin 2. partisiippipunoitettu
Agenttipartisiippipunoittama
Kieltopartisiippipunoittamaton

Riimit

-unoitːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Punoittaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/punoittaa