rui­ka­ta

verbi/ˈrui̯kɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rui-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

Esimerkkilauseet

Olisi maistunut niin makealta, jos olisi saanut sen syläistä ruikata.
— Maiju Lassila, Kilpakosijat

Etymologia

1ruikata1 – ruiskata; sylkäistä; oksentaa; ripuloida

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
eri tahoilla itämurteet, paikoin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, joihin vertaa ruisku.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaruikata ’sylkäistä, ruiskaista’, ruikku ’ripuli’.

Samaa juurta olevia sanoja

2ruikata2 – valittaa, vaikertaa; pyydellä, mankua

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ruikuttaa yhteydessä
Vastineita
viro

Onomat. sanoja, vertaa uikuttaa.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt. ruigada ’röhkiä; kärttää’, (suomi →) ruigutada ’ruikuttaa, valittaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

828 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin ruikata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäruikkaanruikkasinolen ruikannutolin ruikannut
sinäruikkaatruikkasitolet ruikannutolit ruikannut
hänruikkaaruikkasion ruikannutoli ruikannut
meruikkaammeruikkasimmeolemme ruikanneetolimme ruikanneet
teruikkaatteruikkasitteolette ruikanneetolitte ruikanneet
heruikkaavatruikkasivatovat ruikanneetolivat ruikanneet
passiiviruikataanruikattiinon ruikattuoli ruikattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäruikkaisinolisin ruikannut
sinäruikkaisitolisit ruikannut
hänruikkaisiolisi ruikannut
meruikkaisimmeolisimme ruikanneet
teruikkaisitteolisitte ruikanneet
heruikkaisivatolisivat ruikanneet
passiiviruikattaisiinolisi ruikattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäruikkaa—
hänruikatkoonolkoon ruikannut
meruikatkaamme—
teruikatkaa—
heruikatkootolkoot ruikanneet
passiiviruikattakoonolkoon ruikattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäruikannenlienen ruikannut
sinäruikannetlienet ruikannut
hänruikanneelienee ruikannut
meruikannemmelienemme ruikanneet
teruikannettelienette ruikanneet
heruikannevatlienevät ruikanneet
passiiviruikattaneenlienee ruikattu

Infinitiivit

1. infinitiiviruikata
1. inf. pitkä muotoruikatakseen
2. inf. inessiiviruikatessa
2. inf. inessiivi, passiiviruikattaessa
2. inf. instruktiiviruikaten
3. inf. inessiiviruikkaamassa
3. inf. elatiiviruikkaamasta
3. inf. illatiiviruikkaamaan
3. inf. adessiiviruikkaamalla
3. inf. abessiiviruikkaamatta
3. inf. instruktiiviruikkaaman
4. infinitiiviruikkaaminen
5. infinitiiviruikkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiruikkaava
Passiivin 1. partisiippiruikattava
Aktiivin 2. partisiippiruikannut
Passiivin 2. partisiippiruikattu
Agenttipartisiippiruikkaama
Kieltopartisiippiruikkaamaton

Riimit

-uikɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruikata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruikata