sa­la­vaar­na

substantiivi/ˈsɑlɑˌʋɑːrnɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sa-la-vaar-na (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: sala + vaarna

Merkitys

  1. piilotappi (astian kimpien tai lautojen kiinnikkeenä)

Esimerkkilauseet

Nyt olin vähällä vintilöidä salavaarnan reijän puhki kimmen.
— Santeri Alkio, Muistojen komeroista
13 p:nä 1819: "Pilvinen syrpyxiä survota." Luuvan lattia oli salvettu kuin seinä, paksuista pelkoista kittaamalla, pelkkojen välissä salavaarnat.
— Samuli Paulaharju, Rintakyliä ja larvamaita
Vanhassa talossa saattaa nähdä satavuotiaan, leveistä kelleksistä lasketun lattian, joka on niin hierretty ja kulutettu, että salavaarnat pilkistelevät saumoista, ja oksat ovat pitkin lattiaa korkeina kuhmuina.
— Samuli Paulaharju, Härmän aukeilta

Etymologia

Sanakirjassa
Yhdyssana, käsitellään sanan vaarna yhteydessä
Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

(→ pohjoissaame salŏvarˈdnâ (inarinsaame) ’sama merkitys’)

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

–? inkeroinen vārna ’auran vannas’, vārnikke ’ikkunan pielissä ja pyhäinkuvanurkan edessä käytetty kirjailtu liina’ (’naulassa roikkuva?’)
karjalavoarna ’puinen ripustusnaula’, voaru ’sama merkitys’, voarnas ’auran vannas’
lyydivuarn, voarne̮ ’ripustusnaula’
vepsävarn (mon. varnad)
vatjavarna ’sama merkitys’, ? varnikke̮ ’käsipyyheliina’ (vertaa inkeroinen)
virovarn ’vaatenaula, ‑naulakko; tappi viikatteen kädensijassa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːrnɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Salavaarna. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/salavaarna