Asiasanasto.fi

sekakieli

substantiivi

/ˈsekɑˌkie̯li/

Yhdyssana: seka- + kieli

Johdettu sanasta: kieli

Merkitys

  1. 1.(kielitiede)kieli tai kielimuoto, jossa on verifioitavissa kielellisiä ominaisuuksia kahdesta tai useammasta vakiintuneesta kielestä

Synonyymit

Etymologia

seka- + kieli

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Puhe oli nopeata — tosin hiukan katkonaista ja sekakielistä!

Valter Juva, Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia Itämailta

Sen ensimmäinen huomattava nimi on Fuzuli (k. 1563), bagdadilaissyntyinen, Persian turkkilaisten sekakieltä käyttävä, ulkomuodolta ja yleissävyltä persialainen, mutta syvemmältä täysin itsenäinen runoilija, jonka säkeistä hengähtää yksilöllisesti, todesti tunnettu intohimo.

Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia I

Madiganin taskusta löytyi ruotsin, tanskan, norjan ja saksan sekakielellä kirjoitettu runo, joka on käännetty nykyruotsiksi: En droppe föll i vattnet, förklingade blott sakta.

Wikipedia: Elvira Madigan

Englanninkieliset vastineet

  • pidgin

Esiintymistiheys

328 esiintymää, 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.3
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

Nominatiivisekakieli
Genetiivisekakielen
Partitiivisekakieltä
Essiivisekakielenä
Translatiivisekakieleksi
Inessiivisekakielessä
Elatiivisekakielestä
Illatiivisekakieleen
Adessiivisekakielellä
Ablatiivisekakieleltä
Allatiivisekakielelle
Abessiivisekakielettä

Riimit

-ieli

Kaikki riimit