suit­su

substantiivi/ˈsui̯tsu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suit-su (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (vanhentunut)(murre)savu (etenkin lehmiä hyönteisiltä suojaava nuotion savu)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kiipeää hän tapulihin, kohta vankuu kirkon vaski heräävähän kaupunkihin, missä roihuu ryssän kaski; moni erämiesi salon kuulee kummat äänet, älyy, mist' on suitsu suuren palon; kotiin hiihtää, taakseen pälyy.
— Eino Leino, Kootut teokset IV
Nousi nousulla nisäini Suitsu outo sydämeeni, Huoli uusi huivin alle Povehen pullistuvahan.
— Julius Krohn, Helmivyö
Savu (keskiajan suomessa suitsu,) on historiallinen veroyksikkö, jota käytettiin keskiajalla ja uudella ajalla Suomessa ja Ruotsissa.
— Wikipedia: Savu (verotus)

Etymologia

Vastineita
karjala, vatja, viro, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(Arvid Genetzin aineistosta) šuittša ’sumu’
vatja(August Ahlqvistin aineistosta) suisutan (prs.) ’savuttaa, savustaa, lämmittää’
virosuits (g. suitsu) ’savu, haiku; katku’, suitseda ’savuta, suitsuta’, suitsetada ’tupakoida’, suitsutada ’suitsuttaa; savustaa, palvata’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

pohjoissaamepohjoissaame (murt.) čokčet ’suihkuta (vesi, veri)’, ruotsinsaame (LÖ) tjåktjet ’kohota, tupruta’, inarinsaame sohčeđ ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uitsu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suitsu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suitsu