suo­ma

erisnimi, verbi/ˈsuo̯mɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suo-ma (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: uoma

Merkitys

  1. lahja, anti; suominen, antaminen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suoda yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja, viro, komi

Lainalähde: Myös hyvin vanhaa indoeurooppalaista laina-alkuperää on pidetty mahdollisena (jolloin komin sana olisi muuta alkuperää): indoeurooppalainen *suH-é-, vertaa muinaisintia suváti ’ajaa, panna liikkeelle; suoda (jumala)’, kreikka eãn ’sallia’. Samaa lainalähdettä on esitetty myös v:lle soutaa, katso tätä.

ja

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(suomi →) suuva ’suoda’
–? lyydi ei su ’ei saa’
vatjasōvia ’toivoa’
virosoovida ’toivoa, toivottaa’

(suomi → pohjoissaame suovvât (luulajansaame inarinsaame) ’suoda, sallia’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

komiśini̮ ’suoda, sallia; toivoa’, bur śini̮ ’siunata, toivoa hyvää; toivottaa onnea’ (bur ’hyvä’)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uomɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suoma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suoma