suo­pe­a

Tuttavaa kohtasi hän suopean-kohteliaalla hymyllä, outoa henkilöä — alussa kylmästi, kun se hänelle esiteltiin, mutta pian vaihtui tuo kylmyys samanlaiseksi hymyksi, ja esitelty saattoi olla siitä varma koko elinajakseen.

Ensin luima silmäily kiireestä kantapäähän, heti senjälkeen tuskin huomattava, mutta varsin suopea hymyily, vienosti värähtelevä ilme, joka heti häipyi, oli hänen vastauksensa.

Voimme olettaa, että elämme suopeassa maailmankaikkeudessa, jossa motivaation ja menestyksen välillä on heikko yhteys, emmekä esimerkiksi hullun tiedemiehen lasimaljassa.