suo­mu­mai­nen

Sensijaan kohosi jo Pärttylin kuu kuin punainen peikon naama, nauraen tummine silmäkulmavarjoineen, valaisemaan laivan väylää välkkyvällä, suomumaisella pinnalla, ikäänkuin hopeapyrstöiset silakat siinä olisivat samoilleet.

— Röyhy kukkiessa avoin, haarat tiheäkukkaisia; neuvottomat kukat suomumaisia, pitkäkarvaisia.

Itiöemän yläpinta on aluksi muodoltaan kupera, väriltään hopeisen vaalea ja tahmean tuntuinen, vanhetessaan muoto laakenee, väri muuttuu harmaanruskeaksi ja yläpinnan keskelle muodostuu suomumaisia lohkeamia.