suo­re­ta

verbi/ˈsuo̯retɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suo-re-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: suora

Merkitys

  1. muuttua suoremmaksiLaakson pohjalla tie suorenee.

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan suora yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Lainalähde: germaanista alkuperää (*stō-ra, jonka pohjana on stā- ’seistä’) on pidetty mahdollisena. Vertaa sorea.

katso erikseen suoro, suortuva

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensōra ’suora’
karjalasuora ’suora, mutkaton, selvä, rehellinen’, šuorittoa ’valmistaa, muokata; tasoittaa; varustaa, valmistella; suorittaa, hoitaa, toimittaa; pukea, vaatettaa’, šuoriutuo ’valmistautua, varustautua; pukeutua’, šuorie ’sileä, tasainen; valmis; selvä, mutkaton, rehellinen; suorasukainen, röyhkeä’
lyydisuored ’sileä, tasainen, kivetön (pelto, tie); suora’, suoŕittada ’pukea’
vepsäsoŕed ’sileä (puu)’
vatja(Tsv) sōrā ’suoraan’ (← suomi)
viro(Wied) soora ’suoraan, oikein’, sooritada ’suorittaa’ (? ← suomi)
–? liivi sūortə, sūoŕštə ’kuoria (puu)’.

Yhdyssanat ja johdokset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 72 (vanheta)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin suoreta taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsuorenensuoreninolen suorennutolin suorennut
sinäsuorenetsuorenitolet suorennutolit suorennut
hänsuoreneesuorenion suorennutoli suorennut
mesuorenemmesuorenimmeolemme suorenneetolimme suorenneet
tesuorenettesuorenitteolette suorenneetolitte suorenneet
hesuorenevatsuorenivatovat suorenneetolivat suorenneet
passiivisuoretaansuorettiinon suorettuoli suorettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuorenisinolisin suorennut
sinäsuorenisitolisit suorennut
hänsuorenisiolisi suorennut
mesuorenisimmeolisimme suorenneet
tesuorenisitteolisitte suorenneet
hesuorenisivatolisivat suorenneet
passiivisuorettaisiinolisi suorettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsuorene—
hänsuoretkoonolkoon suorennut
mesuoretkaamme—
tesuoretkaa—
hesuoretkootolkoot suorenneet
passiivisuorettakoonolkoon suorettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuorennenlienen suorennut
sinäsuorennetlienet suorennut
hänsuorenneelienee suorennut
mesuorennemmelienemme suorenneet
tesuorennettelienette suorenneet
hesuorennevatlienevät suorenneet
passiivisuorettaneenlienee suorettu

Infinitiivit

1. infinitiivisuoreta
1. inf. pitkä muotosuoretakseen
2. inf. inessiivisuoretessa
2. inf. inessiivi, passiivisuorettaessa
2. inf. instruktiivisuoreten
3. inf. inessiivisuorenemassa
3. inf. elatiivisuorenemasta
3. inf. illatiivisuorenemaan
3. inf. adessiivisuorenemalla
3. inf. abessiivisuorenematta
3. inf. instruktiivisuoreneman
4. infinitiivisuoreneminen
5. infinitiivisuorenemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisuoreneva
Passiivin 1. partisiippisuorettava
Aktiivin 2. partisiippisuorennut
Passiivin 2. partisiippisuorettu
Agenttipartisiippisuorenema
Kieltopartisiippisuorenematon

Riimit

-uoretɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suoreta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suoreta