su­re­ma

Jaa
Viittaa artikkeliin

6 kirjainta

Johdettu sanasta: surra

Merkitys

  1. muru, hiukkanen

Etymologia

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan suru yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala, vatja

Todennäköisesti alkuperäisessä merk:ssä ’hiukkanen, muru’ kontam. sanoista siru ja muru; epäselvä on sanojen surra ja surma vaikutus, jota lienee ainakin sanan karjala ja vatja muodoissa. Vertaa myös survoa.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalasurma: ei luun surmoa ’ei mitään, ei jälkeäkään’
vatjasurma ’sama merkitys’: ep tǟ lū surmā ’ei tiedä »luun surmaa»’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surema. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surema