ti­ai­nen

erisnimi, substantiivi/ˈtiɑi̯nen/
Jaa

Merkitys

  1. yleensä pienikokoinen, varpuslintujen lahkoon kuuluva runsaslajisen lintuheimon (Paridae) metsisissä asuva edustaja; kuuluu kolme sukua: tiaisten, kerttutiaisten ja sulttaanitiaisten suvut

Synonyymit

Etymologia

Itämerensuomalainen, tiaisen ääntelyä jäljittelevä sana.

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.tit, chickadee
  • ruotsimes
  • saksaMeise
  • ranskamésange (f)
  • venäjäсиница
  • virotihane
  • puolasikora
  • norjameis (mf)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Varis puhui asiasta muillekin, ja pian suuttui satakieleen varpunen, västäräkki, närhi, tiainen, koskenkara ja naakka.
— Samuli Suomalainen, Novelleja II
Mutta tiainen, nähtyään hänet, ei kyennyt mihinkään, vaan lentää tuiskahti suinpäin tuvan lakeisaukkoon, jossa pysyi koko sen ajan, minkä karhu vieraili hänen tuvassaan.
— Iivo Härkönen, Suomen kansan eläinsatuja
Linnuista se saalistaa tiaisia, varpusia ja kerttuja, ja ne saa saalistaa yleensä suoraan oksalta tai öisillä retkillään.
— Wikipedia: Idänkirkupöllönen

Englanninkieliset vastineet

  • tit
  • titmouse
  • chickadee

Esiintymistiheys

15 157 esiintymää · 5.8 / milj.

Suomi24
1.9
Sanomalehdet
81.3
Aikakauslehdet
19.4
Wikipedia
7.3
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
NominatiiviTiainen
GenetiiviTiaisen
PartitiiviTiaista
EssiiviTiaisena
TranslatiiviTiaiseksi
InessiiviTiaisessa
ElatiiviTiaisesta
IllatiiviTiaiseen
AdessiiviTiaisella
AblatiiviTiaiselta
AllatiiviTiaiselle
AbessiiviTiaisetta

Riimit

-iɑinen

Kaikki riimit

Lähteet