tui­kut­taa

verbi/ˈtui̯kutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tui-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: tuikku

Merkitys

  1. lepattaa, tuikkia

Esimerkkilauseet

Mut joskus sentään hiilus Se vieläkin hehkottaa, Ja kaihtien "vieraansilmä" Tuhan keskellä tuikuttaa, Se kasvaa, hohtaa, loistaa Ja taaskin lämpöä luo, Vain hetken — sitte sen päälle Taas vuodet tuhkia tuo.
— Paavo Cajander, Runoelmia
Päivin siintää taivon kalvo, kukat maasta kasvattaa, öisin ylläs tähdet valvoo, tuttavasti tuikuttaa.
— Antti Rytkönen, Lauluja
Tuolla haamoittaa Kallasvuori hämäränä varjona, tuolla levenee kirkonkylän jäinen lakeus — — ja tuolla alhaalla on pieniä tähtiä, jotka akkunoissa loistavat; tuolla rannassa on Taavetin pieni mökki, ja senkin akkunasta tuikuttaa kynttilä.
— Gustaf Adolf Heman, Kysymysmerkkejä; Kuinka Muikkulan Matin kirkolla kävi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuikkia yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tuikata main. sanat. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi tojkk(a) ’tuikkia, tuikuttaa, valaista vähäisellä valolla’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuikkoi ’tuikku’
karjalatuikkoa ’välähdellä, välkkyä, tuikkia’, tuikuttoa ’tuikkia’
–? viro tuigata ’sykkiä, tykyttää (sydän)’, tuige ’sykähdys, syke’.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

76 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tuikuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätuikutantuikutinolen tuikuttanutolin tuikuttanut
sinätuikutattuikutitolet tuikuttanutolit tuikuttanut
häntuikuttaatuikuttion tuikuttanutoli tuikuttanut
metuikutammetuikutimmeolemme tuikuttaneetolimme tuikuttaneet
tetuikutattetuikutitteolette tuikuttaneetolitte tuikuttaneet
hetuikuttavattuikuttivatovat tuikuttaneetolivat tuikuttaneet
passiivituikutetaantuikutettiinon tuikutettuoli tuikutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuikuttaisinolisin tuikuttanut
sinätuikuttaisitolisit tuikuttanut
häntuikuttaisiolisi tuikuttanut
metuikuttaisimmeolisimme tuikuttaneet
tetuikuttaisitteolisitte tuikuttaneet
hetuikuttaisivatolisivat tuikuttaneet
passiivituikutettaisiinolisi tuikutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätuikuta—
häntuikuttakoonolkoon tuikuttanut
metuikuttakaamme—
tetuikuttakaa—
hetuikuttakootolkoot tuikuttaneet
passiivituikutettakoonolkoon tuikutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuikuttanenlienen tuikuttanut
sinätuikuttanetlienet tuikuttanut
häntuikuttaneelienee tuikuttanut
metuikuttanemmelienemme tuikuttaneet
tetuikuttanettelienette tuikuttaneet
hetuikuttanevatlienevät tuikuttaneet
passiivituikutettaneenlienee tuikutettu

Infinitiivit

1. infinitiivituikuttaa
1. inf. pitkä muototuikuttaakseen
2. inf. inessiivituikuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivituikutettaessa
2. inf. instruktiivituikuttaen
3. inf. inessiivituikuttamassa
3. inf. elatiivituikuttamasta
3. inf. illatiivituikuttamaan
3. inf. adessiivituikuttamalla
3. inf. abessiivituikuttamatta
3. inf. instruktiivituikuttaman
4. infinitiivituikuttaminen
5. infinitiivituikuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippituikuttava
Passiivin 1. partisiippituikutettava
Aktiivin 2. partisiippituikuttanut
Passiivin 2. partisiippituikutettu
Agenttipartisiippituikuttama
Kieltopartisiippituikuttamaton

Riimit

-uikutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuikuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuikuttaa