tuik­ki­a

verbi/ˈtui̯kːiɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tuik-ki-a (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 17 772. yleisin sana

Johdettu sanasta: tuikata

Merkitykset

  1. (valonlähteestä) vaihdella kirkkauttaan, vilkkua, välkkyä
  2. (kuva)(lähinnä silmistä)loistaa ihastuttavasti
  3. tuikata toistuvasti tai jatkuvasti

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Tumman, sinisen yön holvin alla, taivaasta, jossa tuhansien tuhannet kultatähdet tuikkivat, luolassa itkiessäni, — siitä on jo kauan, — ja hentoja käsiäni kurotellessani, — silloin ilmestyit minulle, pyhä, valkea enkelini, ja vapisin.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Mit' on ihmisonni, kulta, valta, kuka itseään ees hallitsee, tuska tuikkii turbaanini alta, katse tähtiin, tyhjään harhailee!
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Ilmakehän aiheuttama valon taittuminen Ilmakehä toimii linssin tavoin ja taittaa valoa, aiheuttaen erilaisia ilmiöitä kuten kangastuksia, tähtien tuikkimista ja laskevan Auringon vääristymistä.
— Wikipedia: Taittuminen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tuikkia lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Miksi tuikit tähtönen suru-silmin tuolla, kaihomielin katsellen taivahaisen puolla.
— Kössi Kaatra, Kynnyksellä
Pieni lamppu tuikki himmeästi makuuhuoneesta ja sen valo tunki punaisen esiripun läpi.
— Felix Dahn, Felicitas
Korkealla lehmusten latvain yläpuolella tuikki iltatähti.
— Anna Baadsgaard, Elämän langat
Maailma oli vaipunut kuin uneen tähtien tuikkiessa kirkkaasti taivaalla.
— Frederick Marryat, Lentävä hollantilainen

Etymologia

1tuikkia1 – vilkkua, tuikahdella

Levinneisyys
melko yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala

Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tuikata main. sanat. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi tojkk(a) ’tuikkia, tuikuttaa, valaista vähäisellä valolla’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuikkoi ’tuikku’
karjalatuikkoa ’välähdellä, välkkyä, tuikkia’, tuikuttoa ’tuikkia’
–? viro tuigata ’sykkiä, tykyttää (sydän)’, tuige ’sykähdys, syke’.

2tuikkia2 – pistellä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuikata yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
karjala

Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tuikkia main. sanat. Vertaa myös lyydi tuigada ’kolista’, tuikaitta ’pamauttaa’, vepsä tuikeita: t. ampta ’ampua täräyttää’, viro tuigata ’sykkiä’, tuige ’sykähdys’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalatuikata ’jysäyttää, paiskata; tuikata, sytyttää’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.twinkle

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • twinkle
  • wink
  • glimmer

Esiintymistiheys

6 322 esiintymää · 2.4 / milj.

Suomi24
2.5
Sanomalehdet
2.7
Aikakauslehdet
3.5
Wikipedia
0.3
Reddit
0.7
Tekstitykset
1.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61 (sallia), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: tuiki 42 % · tuikkivat 19 % · tuikkii 14 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tuikkia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätuikintuikinolen tuikkinutolin tuikkinut
sinätuikittuikitolet tuikkinutolit tuikkinut
häntuikkiituikkion tuikkinutoli tuikkinut
metuikimmetuikimmeolemme tuikkineetolimme tuikkineet
tetuikittetuikitteolette tuikkineetolitte tuikkineet
hetuikkivattuikkivatovat tuikkineetolivat tuikkineet
passiivituikitaantuikittiinon tuikittuoli tuikittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuikkisinolisin tuikkinut
sinätuikkisitolisit tuikkinut
häntuikkisiolisi tuikkinut
metuikkisimmeolisimme tuikkineet
tetuikkisitteolisitte tuikkineet
hetuikkisivatolisivat tuikkineet
passiivituikittaisiinolisi tuikittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätuiki—
häntuikkikoonolkoon tuikkinut
metuikkikaamme—
tetuikkikaa—
hetuikkikootolkoot tuikkineet
passiivituikittakoonolkoon tuikittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuikkinenlienen tuikkinut
sinätuikkinetlienet tuikkinut
häntuikkineelienee tuikkinut
metuikkinemmelienemme tuikkineet
tetuikkinettelienette tuikkineet
hetuikkinevatlienevät tuikkineet
passiivituikittaneenlienee tuikittu

Infinitiivit

1. infinitiivituikkia
1. inf. pitkä muototuikkiakseen
2. inf. inessiivituikkiessa
2. inf. inessiivi, passiivituikittaessa
2. inf. instruktiivituikkien
3. inf. inessiivituikkimassa
3. inf. elatiivituikkimasta
3. inf. illatiivituikkimaan
3. inf. adessiivituikkimalla
3. inf. abessiivituikkimatta
3. inf. instruktiivituikkiman
4. infinitiivituikkiminen
5. infinitiivituikkimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippituikkiva
Passiivin 1. partisiippituikittava
Aktiivin 2. partisiippituikkinut
Passiivin 2. partisiippituikittu
Agenttipartisiippituikkima
Kieltopartisiippituikkimaton

Riimit

-uikːiɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuikkia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuikkia