tuik­ku

substantiivi/ˈtui̯kːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tuik-ku (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. pieni pilkahdus valoa; heikko valo
  2. pieni lämpökynttilä
  3. (puhekieltä)kulaus, pieni annos juomaa (varsinkin alkoholipitoista)Tuikku murheeseen.
  4. harvinainen
  5. harvinainen fi, neut

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Tulkaa kaikki, niin saatte tuikun murheeseen", huudahti Joe, kun toiset olivat asettuneet pöydän ympärille pelaamaan.
— Jack London, Martin Eden
Sammui tuikku, kuu jo paistoi kirkkoon, kiljui kerran kirkon kukkoviiri, kissa naukui jossain naapurissa, tyynnä nukkui köyhä kirkonhiiri.
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Historia Ensimmäiset öljylamput ovat olleet tuikkuja, jossa on poltettu kasviöljyä tai eläinrasvaa.
— Wikipedia: Öljylamppu

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tuikku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hottentotti oli kyllä viisas miesi, joten otti pikku tuikun murheeseen.
— Jalmari Kara, Hottentotit
Yhä oli siellä nurkassa vanha pyhimyskuva ja lamppu tuikku paloi kuvan edessä.
— Simo Eronen, Louhivaaran patriarkka
Vaari istui pöydän ääressä illallistaan syöden pienen läkkilamppu-tuikun valossa.
— Jaakko Nikkinen, Kotipellon kynnykseltä
Mestari Gunnulf oli sytyttänyt pienen tuikun ja asettanut sen kunniaistuimen käsipuulle.
— Sigrid Undset, Kristiina Lauritsantytär II Emäntä

Etymologia

1tuikku1 – (viina)ryyppy, kulaus

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuikata yhteydessä
Vastineita
karjala

Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tuikkia main. sanat. Vertaa myös lyydi tuigada ’kolista’, tuikaitta ’pamauttaa’, vepsä tuikeita: t. ampta ’ampua täräyttää’, viro tuigata ’sykkiä’, tuige ’sykähdys’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalatuikata ’jysäyttää, paiskata; tuikata, sytyttää’.

Samaa juurta olevia sanoja

2tuikku2 – pieni, heikko tuli tai valo; tuiju

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuikkia yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tuikata main. sanat. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi tojkk(a) ’tuikkia, tuikuttaa, valaista vähäisellä valolla’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuikkoi ’tuikku’
karjalatuikkoa ’välähdellä, välkkyä, tuikkia’, tuikuttoa ’tuikkia’
–? viro tuigata ’sykkiä, tykyttää (sydän)’, tuige ’sykähdys, syke’.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

4 023 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
1.7
Sanomalehdet
2.0
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
0.2
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: tuikku 39 % · tuikut 18 % · tuikkuja 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uikːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuikku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuikku